Kuvan kissanpennut eivät liity juttuun.
Aamutuimaan eteeni sattui ihan pieni kissanpentu. Melkein astuin sen päälle, kun makasi reporankana kävelytiellä. Oli ihan lituska, niin laiha, että jäin töllistelemään onko se edes elävä ja onko se ylipäätään kissa vai vaan karvakasa. Tunsi vissiin, että sitä tuijotetaan, kun säpsähti yhtäkkiä hereille. Nopeasti virkosikin ja kaivelin repusta vesipullon, kun muuta mulla ei ollut. Joi pikkuisen, ihan vaan kohteliaisuus syistä ja alkoi leikkimään tuulen pyörittämillä pusseilla ja roskilla. Siinä ei tietenkään sattunut just silloin olemaan ketään muita ihmisiä, joiden kanssa olisin voinut pähkäillä, mitä sille tehdään. Soitin sponsorille. No, sponsorin vakio neuvo eläin asioissa on, että soita Ässälle. Ei se enää kaikkia eläimiä ole Ässälle laittamassa mutta tietää, että Ässällä on meistä paras tuntemus tämän kaupungin eläin asioissa. En soittanut vaan mietin. Tein vakio lenkin ja mietin, etten voi sitä meillekään viedä, koska E on tulossa vierailulle ja on älyttömän allerginen kissoille. EA-taitoni ovat sen verran ruosteessa, etten rupea niillä nyt leikkimään. Kun se pentu näytti viihtyvän siinä katukivetys suojassa, niin päätin kipaista kotoa sille evästä.
Siinä neljänkymmenen asteen helteessä ei ihan kipaistu, kun piti itseäkin tankata välillä. Kävin kuitenkin kissanruuat, kipot, vedet ja lähdin takaisin. Sieltähän se tallusteli vastaan ja ensi töikseen lipitteli puoli mukillista vettä ja sitten siirtyi raksuihin. Söi pitemmän kaavan mukaan, joten jätin sen nautiskelemaan ateriastaan. Asettelin kipot suojaan, roskiksen taakse. Työmiesten lepo-ja ruokailupaikka on myös siinä kohdalla, joten kyllä se katti evästä saa.
Nämäkään pennut eivät ole kyseisen jutun pentuja.
Juniorin palkitsemistilaisuus sotki ruokinta kuvioitani. Sen illan ruokinnan hoiti K miehensä kanssa. Nyt oli myös emo sattunut paikalle. Emo oli ollut oikein hyvinvoivan näköinen. Se olikin helpottava tieto. Onneksi emme lähteneet viemään sitä minnekään sijaiskoteihin. K oli vieläpä tarjonnut oikein herkkuaterian tälle pikku perheelle. Suomiherkkuja, olis kelvannut minullekin. Minun eväät ovat köyhemmät, vettä ja raksuja.
Ollaan muutamana iltana käyty hikisellä ruokintareissulla, muttei niitä ole näkynyt. Jätetään kuitenkin sapuskat siinä toivossa, että söisivät ne. Aina ne eväät ovat siitä kippoineen hävinneet. Liekkö sitten siivoojat vieneet vai ketkä. Kysyttiin yhdeltä vartijalta, joka päivystää niillä nurkilla, että oliko nähnyt kyseistä pentua. Olipa hyvinkin ja kertoi niitä olevan kolmikko, joka siinä pyörii. Sanoi välittävänsä terveisemme. Eikä meidän nyt sitten tarvitse siellä koko aikaa päivystää, kun sillä on onneksi se emo, työmiehet ja nurmikon kastelijat.
Pätkittäin Pekingissä 
