Haikeutta ilmassa – ainakin minun ilmassa

On tässä tullut viimeisten viikkojen aikana mietittyä Suomeen muuttamisen hyviä puolia. LM on joutunut osalliseksi tähän tuskailuuni. Häneltä tulikin heti yksi, kuin tykillä ammuttuna- voi nauttia kahvit terassilla. Enkä minä sano, etteikö niitä hyviä puolia olisi, on ja paljon onkin, mutta minulla on nyt erokriisi Qatarista. Tästä lämpimästä, aina aurinkoisesta maasta, jossa ihmiset ovat ystävällisiä ja mukavia. (Paitsi liikenteessä.) Liikennettä minulla ei ikävä tule ja niinpä sponsori onkin ihmetellyt viime päivät, miksi niin innokkaana osallistun LM:n kouluun vienti ja haku matkoihin. Nyt on otettava kaikki irti ja ajattelin noiden matkojen olevan hyvää harjoitusta pinnan pidennykseen. Sitä ne kyllä ovatkin ja joka kerta mietin, miksi ihmeessä taas änkesin mukaan.

Home sweet home

Huomasin tässä yks päivä, ettei taida olla montakaan päivää, että olisin päässyt ulkoiluistani ottamatta yhen yhtä kuvaa. On tämä vaan niin ihmeellinen, erikoinen ja kaunis paikka. Ja entäs nämä ihmiset täällä, työläiset tekevät pitkää päivää armottomassa kuumuudessa ja silti ovat aina iloisia. Tyytyväisiä, että on työ. Palkka, josta lähettää osa perheelle tai suvulle kotimaahan. Eikä se palkka ole mikään järin suuri, mutta kotimaassa heillä ei olisi edes sitä. Eikä noita työhön kuuluvia etuuksia taida olla, ainakaan niin kuin meillä. Juttelin tässä yhden ahertajan kanssa ja hän kertoi vain ohimennen, miten oli tullut aamuvarhaisella töihin ja iltapäivällä oli alkanut heikottaa. Joutui lähtemään kesken päivän pois töistä ja näin menetti koko päivän palkan. Vaikutti siltä, että teki aika ison loven hänen tuloihinsa. Eivätkä he pahemmin valita, vaikka joskus varmasti syytä olisikin. Ei ole hienoja asuntoja, tuskin omaa rauhaa niissä kimppakämpissä. (En jäänyt kyselemään, onko teilläkin sporttipassi, kulttuuriseteli, työmatkaseteli, ilta-yö-viikonloppu korvaukset, lomaltapaluurahat, lomarahat…)

Haikeutta tuottaa myös tämän suomalaisyhteisön jättäminen. Mukava, värikäs porukka, jonka kanssa on vietetty monenlaista juhlaa ja muuta tapahtumaa. Ystävät, jotka ovat aina auttaneet ja tukeneet.

Mutta vielä niihin Suomen iloihin. Raikas ilma, oma koti, Juniori, Lara, Miisa, sukulaiset, ystävät, työ, työkaverit, työmatkapyöräily, ihmisten samanarvoisuus, ei näy kulkukoiria eikä kodittomia kissoja,nurmikonleikuu,roskien lajittelu, raikas viilentävä sade ja kyllähän noita löytyy. Ja kun Qatarin kaipuu iskee kovasti, niin lämmitän vaan saunan, jossa voin muistella aamulenkkejä, kauppareissuja sekä muita ulkoiluja.