Yö aavikolla osa1

Enhän minä meinannut sinne aavikolle millään lähteä. K oli houkutellut monet monituiset kerrat, muttei minua kiinnostanut. Paljon mukavampi nukkua omassa sängyssä kunnon patjalla, kuin jollain hietikolla teltassa, ajattelin minä. Ja joku siinä hommassa pelottikin. Kysyin LM:aa mukaan, mutta sanoi suorilta käsin, ettei uskalla. JES, en minä ihan mamis ollut, kun joku muukin pelkäsi tuommoista extreme lajia. Mitä pelkäämistä tuossa nyt on, olet vaan yksin hiekka-aavikolla, missä ei ole ristin sielua mailla halmeilla. Lämpötila huitelee reilussa neljässäkymmenessä ja varjoja ei ole. Auto jos hajoaa, niin poishan et pääse. Vesi ei riitä alkuunkaan ja kärvennyt kuoliaaksi.

Hulluhan sitä on, että edes meinaa lähteä, leikkimään nyt jotain aavikon sankaria.  Niin ne vaan ihmiset kiipeilee vuorille, sukeltaa merenpohjissa, hyppivät laskuvarjoilla, nyrkkeilevät, ajelevat autoilla Dohassa ja muuallakin. Ihan hulluja!

Mutta toisaalta, tiesin K:n ja miehensä KK:n olevan aikamoisia aavikon kävijöitä. Nehän melkein asuvat siellä, ovat ainakin useana viikonloppuna. Ja onhan ne joka kerta tulleet sieltä hengissä poiskin. Milloin ovat kaivaneet omaa, milloin kenenkin autoa hiekasta, mutta aina matka on jatkunut. K ei hätkähdä pienistä, niin kuin ei KK:kaan. KK on entinen hävittäjälentäjä ja nykyisinkin hänellä on älyttömän vastuullinen homma. Ja ainakin kerran on pelastanut ihmishengenkin. K kertoi, kun olivat istuneet autossa ja odottaneet liikennevaloissa, niin vanhahko mies oli ylittämässä tietä ja kesken kaiken tuupertunut katuun. Ennen kuin K oli edes oikein tajunnut mitä tapahtui, niin KK oli jo tovin elvyttänyt tätä kulkijaa. Viittonut siinä sivussa soittamaan ambulanssin ja rauhoitellut muitakin.  Ja niin vaan ripeä toiminta pelasti tämän ihmishengen. EI MEILLÄ OLE MITÄÄN HÄTÄÄ, LÄHDETTIINPÄ MINNE HYVÄNSÄ NÄIDEN KANSSA.

Kyllä minä odotan innolla tätä reissua, vaikka jännittääkin ihan kamalasti. ( En voi edes kertoa niitä kaikkia pelkojani tässä, etteivät vaan kävisi toteen).

Ja vielä lopuksi: Noin vuosi sitten, K:n intoillessa aavikkoviikonlopustaan ajattelin, että ihan kiva teille, ei ikinä minulle. Noin paljon en sentään kaipaa jännitystä elämääni. Tässä sitä nyt ollaan.  Nähtäväksi jää, ilmestyykö tälle tarinalle jatko-osa 2.