Asumisestani uudessa ympäristössä

Katukuva täällä on aika erilainen kuin Suomessa. Paikallinen väestö on pukeutunut melko mustavalkoisesti. Miehillä on siistit, aina puhtaan valkoiset kauluspaidat, sillä erotuksella Suomen kauluspaitoihin, että nämä ovat nilkkaan asti (en tiedä nimeä?). Myös pojat käyttävät näitä. On kuulkaas siistin näköisiä. Naisilla on mustat, kaapumaiset leningit ja joko koko pään peittävä huntu tai hiukset peittävä tai huntu, mistä näkyvät vain silmät. ( Olikohan vielä muita ??)  Aika upean näköisiä korkokenkineen, sandaaleineen ja miten vain. Naisten ”kaapujen” alla on tavalliset vaatteet. Miesten alusvaatetuksesta en tiedä. ( Teistä joku tietää tästä vaatetus asiastakin varmasti enemmän. Olisi tosi mielenkiintoista kuulla.) Korostan vielä, että kirjoitan vaan noin kuukauden kokemuksella ja ainoastaan omista havainnoistani.

Katukuvassa on paljon erilaisia ihmisiä, sillä täällähän on paljon meitä muualta, työn perässä tulleita. Minä en tullut työn perässä, onneksi se oli tuo sponsori. Minä tulin auringon perässä tai no joo, sponsorin perässä. Tulin myös tekemään havaintoja, joita voin muistella sitten eläkepäivinä. Niihinhän on vielä kyllä hyvin, hyvin pitkä aika.

Hyvä ystäväni Suomesta kertoi, että oli nähnyt koiralenkillä yllättäin kamelin. Espoossa, Suomessa. Olivat tietysti ihmeissään molemmat hieraisseet silmiään, MITÄ IHMETTÄ ! Sirkus oli tullut kaupunkiin ja siinä selitys kamelin virheelliselle mantereelle. Olisin ollut vihreä kateudesta, ellei just samalle päivälle olisi minullekin sattunut kameli havainto. Tosin minun kamelini olivat oikealla mantereella. Niin tässä päivänä muutamana, olin ajellut jo vaikka missä ja sanoin sitten kuskille, että jos vielä ruokakaupan kautta ajallat ja sitten kotiin. Kuski teki töitä käskettyä ja pyyhälsi tottuneesti supermarketin eteen. Marketti olikin laittanut lapun luukulle ja lopettanut toiminnan. Kuski pahoitteli kovasti. ( Eihän se nyt meidän kuskin vika ollut!!! Paitsi jos se omisti sen, mut silloinhan se olis tiennyt, eikä edes ajanut….) No, jatkettiin sitten matkaa tosi rivakasti ja maisemien vilistessä katsoin, että mitä ihmettä siinähän meni meidän koti. Korttelin päähän meiltä kuski kaarsi renkaat ulisten ja hyvin nöyränä kysyi:”Käviskö tämä?” ”Voi hyvänen aika, miten sinä tänne osasit? Tämähän on huippu hyvä marketti ja vieressä vielä tuo kirjakauppa, jonne yks ilta ajoimme sponsorin kanssa ruuhkassa noin kaksi tuntia!!!” ( Ei ollut sama, vaan saman ketjun saman niminen). Ja ylistykseni jatkui:” Kyllä oot hyvä kuski, tässä on kaikki mitä tarvitsen”. Hyvä etten pussannut tai hypännyt kaulaan. Ja vielä kaiken huipuksi, kun kurvasimme kaupan pihasta, tien toisella puolella oli kamelifarmi. Kuski oli ihmeissään, että mikä sille nyt tuli, mutta kysyi vaan rauhallisella tyylillään:” Are you OK?”  No olinhan minä, enemmänkin. Se vaan harmitti, ettei tietenkään just nyt ollut kamera mukana. Kotona tajusin, että jopa minun kännykässäni on kamera. No, kunhan ilmat vähän viilenee ja liikenne rauhoittuu, niin yritän käydä siellä kävellen.

Illalla kerroin sitten suu vaahdossa tämän jymy yllätyksen sponsorille:” Ajattele ihan meidän vieressä ja se kamelifarmikin !!!!!”  Oli tiennyt ja käynytkin sillä kamelifarmilla, mutta unohtanut kertoa. Miten tuollaisen voi unohtaa kertoa Suomi-tytölle, joka ei oo ikinä nähnyt oikeaa kamelia !!!