Entisiä oppeja kehiin

Olimme torstaiseen tapaan uimassa. Koronan vuoksi uinnissa oli tosin pieni tauko, mutta nyt taas menimme vauhdikkaaseen tyyliimme. Osa porskutteli altaassa perinteiseen tapaan uiden ja osa meni vesijuoksua. Se on meille sama mikä on tyyli, kunhan mielet on iloiset ja kunto kohoaa, se on tärkeintä! Aamupäivällähän olimme ottaneet jo hien pintaan Granin portaissa. Ei me sinne ketään pakoteta, osalle riittää, että he kävelevät portaiden juureen. Toisille ei tunnu riittävän edes juokseminen muutaman kerran ylös, alas. Eikä tämä ole ainoastaan porrastreeni, vaan siinä samalla juttelemme elämää askarruttavia asioita. Luulenpa, että joku on mukana juuri sen vuoksi, että saa puhua ja häntä kuunnellaan. Nämä ovat antoisia hetkiä, niin ohjaajille kuin asiakkaillekin.

Altaan reunalla odottelin viimeisiä uimareita, kun huomasin uimavalvojan kävelevän luokseni. Ehdin siinä miettiä, että mitä ihmettä tällä kertaa. Olimme olleet ihan iisisti, kukaan ei laulanut, nauranut halli raikuen, mennyt väärään suuntaan altaassa eikä virrassa tai muutenkaan häiriköinyt. – Anteeksi, onko tämä nuorisoryhmä sinun? kysyi uimavalvoja.-Kyllä on… Vaikka samassa älysin, että ihan hyvin olisin voinut sanoa, etten tunne koko sakkia, ihan olen yksinäni… Valvoja jatkoi,- Miten tämä punapaitainen voi uida näin hyvin? Hänen liikkeensä ja käännöt ovat niin sulavia ja upeita, että me valvojat olemme ihan ällikällä lyötyjä. -Voi miten kiva kuulla!!! Niin hän on oikein etevä. Söpersin minä helpottuneena. Jatkoin vielä ylpeyttä puhkuen -Hän on uinut ihan pienestä pitäen. Ihan kuin minulla olisi ollut osuutta asiaan 🙂 Ei ollut, vaikka olenkin nähnyt, kun hän pienenä viikarina talsi uimarengas kädessään uimareissuilleen. Hirmuinen vesipeto jo silloin. Minusta tuntui, että tämän huomaavaisen valvojan ansiosta kaikki aikaisemmat mokamme oli pois pyyhittyjä.

Perinteisesti tiemme kulki altaasta suihkun kautta saunaan, mikä sattui sopivasti olemaan lämminkin. Siellä istuskeli yksinään vanha kiinalaisnainen. Kysyi meiltä ystävällisesti viittoillen, voiko heittää löylyä. ( Eihän hän voinut aavistaa, että meistä kaksi osaa hänen kieltään 🙂 )Minä siihen sitten sujuvalla kiinalla että, -Due, due…..ni köijii.( suom.kyllä, kyllä..sinä voit). Uimamaisteri vieressä hihitteli ja sanoi -Sie,sie.(suom.kiitos!) Hänelläkin rippeet kyseistä kieltä vielä hallussa. Kiinalaisnainen ei näyttänyt eleelläkään hämmästystä, vaan lähti samantien saunasta eikä hänestä näkynyt sen koommin jälkeäkään. Olisikohan koti-ikävä yllättänyt!

Ehdotin uimamaisterille, että jos vielä sattuu kiinalaisia samaan aikaan uimahalliin, niin rupatellaan vaan kunnolla kiinaksi. Okei, sanoi uimamaisteri ja kysyi mistä aiheesta haluaisin sitten puhuttavan? Mietin hetken ja kävin läpi kaikki aiheet mitä osasin, niitä ei paljon ollut. Ehdotin, että puhuisimme meidän vakiosanaston ja se sopi myös uimamaisterille. ( Terve, mitä kuuluu, miten sinun äiti ja isä voi, miten vointisi, oletko opiskelija, minun opettaja on suomalainen, ruoka on herkullista, tiputa hintaa, liian kallis…..) Pikkuisen meitä hihitytti…

Ihania päiviä teille muillekin! Meillä niitä riittää 🙂