Elämä sekaisin

Lara tässä. Nyt on ollut kyllä rankkaa.

Ensinnäkin, kun emäntä on sairaana, eikä näytä parantuvan millään. Toisekseen nämä pakotti muuttamaan rauhallisesta Espoosta hälinä Helsinkiin. Ei ole meikäläinen enää vapaa kulkemaan, nyt mennään kaikki matkat narun jatkona! No, on täällä jotain hyvääkin. Koirapuisto on ihan nurkan takana ja pääsen sinne ihan joka ikinen päivä! Kavereita olen saanut ihan hirveesti. Kuljimme taas kerran koirapuistoon ja keskuspuistoon, niin kerroin sairaslomalaiselle kuka kavereistani asuu missäkin. ”Tuolla asuvat Bisse, Gisse, Hisse, Lisse, Misse.  Ja tuolla Olli, Polli, Kolli, Solli, Rolli, Holli ja Folli. Ja tuolla Emppu, Pemppu, Remppu, Semppu, Kemppu, Hemppu, Lemppu, Temppu ja Lumppu. Kyllä, ihan totta. Täällä on hirveesti koiria, enemmän kuin Espoossa.”

Mutta rauhalliset päivät ovat muuttuneet täysin, kun tuo yksi viuhtoo menemään kepeillään ympäri huushollia. Yhtenä päivänä se vietiinkin piipaa autolla, mutta illalla jo palauttivat takaisin. Kyllä minun ja Han Sebon hermot alkavat olla riekaleina, sairaslomalainen valittaa jatkuvasti. Edes yöllä ei ole hiljaa. Sitten vielä, hirmunen vastuu yhdelle koiralle, olla nyt jatkuvasti tuollaisen seurassa ja päivisin ainoana vastuunkantajana. Onkohan mitoitukset kohdallaan, minä vaan kysyn??? Yksi koira/ yksi holtiton hiihtäjä.

Siis minähän olen oikeasti noutaja, mutta nyt pakotettuna vahtikoira.

Voinhan minä sen verran tuosta sairaslomalaisesta kertoa, että sen selkä-jalka linjasto reistailee. Onnettoman näköistä se sen meno, eihän se oikein osaa niillä kepeillä mennä. Mutta toisaalta sopii tyyliin, verkkareissa, ilman toista kenkää se painelee menemään. Yritän mennä aina tosi lujaa pois ihmistenilmoilta koirapuistoon. Ollaan sentään pääkaupungissa!!!

Sitten minua ihmetyttää kyllä kovasti, miten tuo sairaslomalainen viitsii istua ikkunassa tuijottamassa ihmisiä! Mitä enemmän ihmisiä, sitä vauhkompi se on ja huutelee muitakin katsomaan!  Yhtenä iltana oli joku konsertti ja siihen ekat jonottajat olivat jo yöllä klo.04.00 jäähallin ovilla. En minä yleensä yöllä pissillä käy, mutta nyt on rytmit ihan sekaisin. Niin kuin kaikki muukin.

Konserttiin jonottajat ja pallon potkijat.

Kyllä niillä oli pitkä aika jonottaa, kun konsertti alkoi vasta illalla. No, illalla  jonot olivatkin pitkät, ihan meidän ovelle asti. Jääkiekkopeleihin ei ole ihan noin kova tunku, mutta silloin on ainakin parkkipaikoista kova pula. Ja värikkäitä paitoja liikkeellä, ainakin punaisia.

Kuulin muuten uutisista, että kaupunkilaiskoirilla on enemmän stressiä kuin maalaisilla. Ihmisissä voi pitääkin paikkansa! Minun kohdallani stressi loppuu heti, kun arki palaa normaaliin ja saadaan tuo sohvanvaltaaja takaisin työelämään. Eipä nyt muuta. t. Stadin gimma Lara