Meidän ryhmän vuoden viimeinen siivouskeikka oli käsillä. Osa porukasta oli jäänyt jo lomille, mutta me viimeisistä koottu poppoo suuntasimme eräälle Espoolaiselle kuntosalille. Ovella vastaan tuli pari kuntoilijarouvaa, jotka ihmettelivät missä olimme olleet, kun meitä ei ollut näkynyt aikoihin??! Muutaman viikon kävimme siivoamassa vääränä päivänä, tiistaina, niin johan se oli huomattu. Ei kun hommiin käsiksi ja jokainen omalle vastuualueelleen. Ja minä ravaamaan edestakaisin, varmistamaan että hommat hoituu. Ja kyllähän ne hoitui, paitsi etten saanut uutta peseainepurkin korkkia millään auki. Kuntosalin henkilökunta ei just sattunut olemaan paikalla, eikä purkki auennut vaikka minun ryhmän vantterimmatkin kävivät korkkia vääntämässä. Porukka odotti ämpärit ojossa ja minä tuskailin verisuonet pullistellen korkin kimpussa. Onneksi olimme keikalla kuntosalilla eikä seniorikeskuksessa. Astelin pesuainepurkkeineni rotevimman bodarin viereen ja kysyin auttaisiko vähän. Toisaalta mietin, että on kyllä noloa jos ei sitten saakkaan korkkia auki. Nolaanko tämän kuntoilijan muiden rautaa nostelevien silmissä. ”Tämä on kyllä tosi tiukassa, ollaan tässä jo jonkin aikaa yritetty availla. Ei haittaa jos ei aukea, eiköhän täältä jotain muuta ainetta löydy…” En kerinnyt lauseitani lopettaa, kun korkki oli jo napsattu auki. Kyllä minä kiittelin ja taisin sanoakin, ettet sinä turhaa ole kuntoillut. Ja niin tuli taas puhdasta, ja oikeilla aineilla.
Taukomme aikana, eräs kuntoilija, joka nostaa penkistä paljon, ehkä liikaakin, oli poislähdössä. Ovelta hän huikkasi:”Moi ja Hyvää Joulua teille jokaiselle!” Meillä meni taukojuomat vääriin kurkkuihin, olimme niin yllätettyjä. Sain söperrettyä takaisin jotain, mistä en itsekään saanut selvää. Joku kysyi puhuiko Kiinaa? En, nyt en sitä puhunut, tämä oli jotain aivan muuta. Loppupäivän olimme yhtä hymyä koko sakki.
Päivän päätteeksi mietimme kuntosalin henkilökunnan kanssa seuraavaa käyntiämme. Olin visusti päättänyt, että aloitamme keikat vasta toisella viikolla. Mutta kun kuulimme miten hyvää jälkeä teemme ja miten tärkeää käyntimme ovat, päämme olivat käännetty. Aloitamme heti ensimmäisellä viikolla ja muutamalle väänsin rautalangasta, ettei sinne sitten mennä loman aikana imuroimaan :).
Pätkittäin Pekingissä 