Sileäkarvainen noutaja Lara tässä taas, terve. (Ehkä muistitkin jalon rotuni, mutta varalta laitoin sen vielä.) Ihan sitä rupesin kertomaan, kun meidän talossa asuu hallituksen puheenjohtajan lisäksi yksi älyttömän mukava pikkupoika. Se on varmaan 4-v, mutta niin älykäs ja huomaavainen, ettei oo tosikaan. Me ollaan suunnilleen saman kokoisia, tosin minä vähän pulleampi, mutta korkeussuunnassa. Aina kun tavataan, 
ollaan heti samalla aaltopituudella. Aluksi se pelkäsi minua ja oli emänsä jalkojen takana piilossa, mutta joka kerta se on tullut rohkeammaksi. Nykyisin se silittää minua otsasta sormenpäillä. Aika hauska :). Tässä päivänä muutamana, kun emäntämme jutteli niitä näitä, se piti kyselytuntia minulle.
4-vuotias: ”Onko sinulla kavereita?” Minä: ”On.” Se: ”Ketä? Minä:”Sylvi, Tarjan koirat, naapuruston koirat, Taavi, Nekku, Fero, Muusa, Runo, Repe… 4-vuotias: ”Oho, sulla onkin paljon kavereita. Ehkä jopa enemmän kuin mulla.” Ja 4-vuotias jatkoi:”Mistä ruuasta tykkäät eniten?” Minä: ”Maksalaatikosta, vaikka jonkun mukaan se ei sovikaan meille koirille. Kyllä mulle voileipäkakutkin kelpaa, mutta niitä vaan saa nykyisin harvemmin. Paavonvaarassa niitä oli mulle jätetty milloin millekin pöydälle. Ne oli kyllä herkullisia.” 4-vuotias: ”Kuka on sinun paras ihmiskaveri?” Minä: ”Emäntä tiukin, Han Sebo hauskin ja paras pallon heittäjä, Liivei huomaavaisin, Liinuska urheilullisin ja paras lenkittäjä, Halle eläinrakkain ja lempein, Mummi tassuni alla, Ukki tiukkis, Jari kiltein, Mikkelin ukki vekkuli velikulta ja Memmellä on parhaimmat tuliaiset. Mutta sinua on aina niin mukava nähdä, sinä olet vilpitön, rohkea ja ihana.”
Mulla on päivä aina pelastettu, kun näen tuon pikkupojan. Nyt harmikseni kuulin, että se on perheensä kanssa muuttamassa pois. Emäntä itkee lähteviä työkavereitaan ja nyt minä ulisen mukana tämän lapsen perään. Kyllä elämä on julmaa. Pikku lapsia tulee ja menee, mutta ei tallaisia! Jos surua, niin iloakin. Mulle hommattiin se auto! Ei ole enää ikävä matkustella. Hitsi, oma ”hytti”, mitä ylellisyyttä. Emännän työkaverin koiralla oli myös samanlainen, mutta siinä oli sellaiset kalterit, niin kuin vankilassa. Mulle ei kiitos niitä. Riittää oma huone mukavuuksilla (viltillä). Odotan niin sitä mökkimatkaa, kun tehdään Bottakset. Kesän lopussa se sitten tehtiin -” No, harmikseni voin kertoa, ei ollut Han Sebo yhtä rivakka kuski. Mökkimatka kesti ihan yhtä loputtoman pitkään tälläkin autolla. Kyllä minun hartain toiveeni on, että Bottas ajaisi edes kerran minut mökille.”
Kaikki kuvat ovat viime kesän mökkilomalta. Kesä menikin järvessä istuskellen.
Emäntä kertoi, että sille oli tullut töihin ihan älyttömän mukavat uudet työkaverit. Kuulin kun se sanoi Han Sebolle, miten mukava lähteä joka aamu töihin, kun porukka on niin motivoitunutta ja reipasta. Meidän taloonkin on asettumassa kaksi uutta perhettä. Pitää nyt muistaa heilauttaa häntää oikealla voimakkuudella, oikeassa paikassa. Kyllä se tästä taas iloksi muuttuu.
Pätkittäin Pekingissä 