Muuttoapurit

Olin muuttoapuna opiskelijapojalleni, jonka tie käy iloiseen itä-Suomeen. Avaimet piti hakea ja asunnon kunto tarkastaa. No minähän sovin tähän hommaan, kuin nyrkki

Sisältä siisti opiskelija-asunto, missä ei turhaa lotrailla.

silmään. Kun vihdoin päästiin asunnolle, niin eipä meinannut ikkunoista läpi näkyä. Olin siis kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ei kun tarvikkeet esiin ja ikkunoiden kimppuun. Tuleva vuokralainen, opiskelijapoikani, ihmetteli mistä olin löytänyt ikkunan avaajan??!! Taskusta, omasta taskusta. Minun vakiovarusteisiini ei kuulu huulipuna, vaan ikkunan avaaja. On kuulunut jo sellaiset 17-vuotta. Sen jälkeen, kun olimme aikoinaan vuokranneet kesämökin muutamaksi viikoksi, eikä ikkunoista näkynyt läpi, kun olivat niin pölyttymään päässeet. Avaajaa ei löytynyt, vaikka olin kääntänyt mökin jo pari kertaa ympäri. Hyperventilaatio oli iskemässä, kun tajusin, ettei mitään ollut tehtävissä. Kyllä oli loma piloilla!!! Koko loman ajan satoi vettä ja minä kyykötin ikkunoissa arvuuttelemassa mikä maisema olisi minkäkin ikkunan takana. En arvuuttele enää. Kyllä on monet kerrat tämä yksinkertainen vempain pelastanut minut pinteestä. Niin nytkin. Se oli yksi huiskaisu, kun maailma taas kirkastui. Nyt voi opiskelijapoikakin ihailla kirkasta, kaunista kaupunkiaan, eikä tarvitse arvuutella mitään.

Pieni lahjoitus opiskelijalle!

Ostin tietysti kaikki tarpeelliset tarvikkeet, kun kerran siivousvimman alkuun pääsin. Tuumasin siinä touhutessa, että kyllä se avulias äiti on sitten paras äiti. Meinasinhan minä kaapin paikankin näyttää, mutta sain juuri ja juuri hillittyä itseni. Riittää, kun kotona näytän sen. Mutta Han Sebo ei malttanut pitää näppejään erossa opiskelijanuorukaisen kaapista. Siellä se laittoi omalla muuttovuorollaan järjestystä ihan uuteen uskoon. Pitäis nyt vaan huolen omasta kaapistaan. Siinäkin on jo aikamoinen homma :). Mitähän mahtaa ajatella opiskelijanuorukainen näin avuliaista vanhemmista :).