Kesäloman kynnyksellä

Nyt se sitten alkoi, kesäloma. On tämä vaan hieno tunne. Tämän lomallejäämistunteen oli kerinnyt unohtaa. Viimeiset viikot olivat niin työntäyteiset, että jotenkin sitä nyt tunsi todella ansainneen loman. Olihan meidän työpanos huomattu, pomo piti puheen ja kiitteli miten hyvin olemme jaksaneet ja hoidettu hommatkin hienosti. Minä nyökyttelin ja mietin, etteikö muka saada kiitosta. Siinä sitä tuli, roppakaupalla. Se pitää osata myös ottaa. Minä olen ollut huono kiitoksien vastaanottaja, mutta nyt opettelen.

Työpaikan nurkilta

Mutta sitä ihmettelen, miten se väsymys iski juuri viimeisenä työpäivänä. Tämän kehitysvammaisten nuorisoporukan hillitsemiseksi tehtiin vielä lenkki Granin portaisiin. Se on aina niin mukava reissu, jutellaan kaikenlaista siinä samalla. Joillakin on juttua enemmän ja joillakin vähän vähemmän. Nyt kuulosti siltä, että jokaisella oli tosi paljon enemmän. Niillä hiljaisillakin… ”Puhutko vähän kovempaa” yritin rohkaista. Ja kun koko porukan volume nousi saman tien pilviin, muutinkin mieleni. ”Ollaanpa nyt kaikki sittenkin ihan hiljaa ja kuunnellaan lintujen laulua.” Nyt ei vaan jaksanut! Olin niin puhki, ettei jalka meinannut nousta, eikä korvat kestäneet edes sitä lintujen laulua. (Ei tarvitsisi ihan täyttä palkkaa tästä päivästä maksaa, puolet riittäisi…) Mutta siitä olin iloinen, että T:n hiljaiset asiakkaat rupesivat myös puhumaan. Olivat tottuneet puhumaan vaan T:lle, nyt puhuivat minullekin. Vaikka olinkin ihan loppu, olin tosi iloinen, että luottamusta rupesi

Sieltä tämäkin

löytymään. Ja päivän päätteeksi, kun ropsasivat mulle hyvänkesän toivotuskortit kouraan, niin olinhan minä otettu. Tosin työkaverini samasta toimistosta, sai enemmän ylistyssanoja, kuin minä (laskin ne), muttei se haitannut. Oli minutkin nähty tai ainakin kuultu. Tämä saman toimiston työkaveri ihmettelikin, miten minusta voi lähteä niin kova ääni! Hän ei saa kuulema niin kovaa meteliä lähtemään vaikka kuinka yrittäisi.

Tiedättekö muuten mikä tässä työssä on parasta?! 1. Aina kun tarvitsee apua, auttajia on jonoksi asti. Ja jos jostain syystä ei ole, niin voi määrätä haluamansa auttajat. Ja joka kerta he ovat hyvillä mielin, innoissaan auttamassa. 2. Joka päivä saa kuulla miten hyvä tyyppi sitä onkaan. Kaunis, mukava, kiva… On joskus jollakin lipsahtanut: rupsahtanut ja vanha, mut varmaan vahingossa. Taisi joskus joku luulla raskaanakin minun olevan. Mut sattuuhan sitä erehdyksiä.

Sitten meillä on vielä älyttömän mukava henkilökuntakin. Nyt kun on tutustunut

Hyvää lomaa sinulle!

porukoihin paremmin, niin voi että miten sydämellistä ja hienoa sakkia. Ja huumorinkukkahan tässä paikassa on rehottanut aina, niin nytkin. Ihan mukava palata taas syksyllä puikkoihin. Lomaillaan nyt tuo loma tuosta ensin…