Siisti koira

Lara odotteli eteisessä jalat ristissä ulospääsyä. Äkkiä panta kaulaan ja vauhdilla metikköön. Siinä odotellessa, kun koiramme suoritti toimitustaan, muuan nuorimies kurvasi pikkupyörällään paikalle. ”Moi, saaks tuota silittää?”kysyi tämä noin 6-vuotias kaveri. ”Saa. Se on ihan kiltti, vaikka onkin noin iso ja musta. Monet pelkää tämän näköisiä,” selitin minä. ”Minä en pelkää, meilläkin on koira. Jack Russell” täsmensi poika. Minä siihen:”Ihanaa, ne ovatkin kivoja koiria. Me ollaan mietitty sellaista Laran kaveriksi.” (Lausumiseni meni jotenkin näin: Myö ollaan mietitty semmosta…) Mitä tuo on, mitä sinä puhut?? Mitä kieltä tuo on?” ihmetteli kaveri. ”Kyllä tämä on suomea” sanoin minä. ”Oho…” tuumi 6-vuotias. Jatkoin vielä:”Ei minun miehenikään aina ymmärrä puhettani, vaikka ollaan oltu yhdessä n.25-vuotta”. ”Ei vai…”sanoi poika. Ja minä jatkoin, kun kerrankin joku kuunteli. ”Mulla on myös kaksi lasta, tosin ovat jo aikuisia. Nekään eivät, ainakaan nuorempana, ymmärtäneet mitä sanoin, vaikka koko ikänsä olivat olleet minun seurassa.” ”Wau, onpa outoa” tuumi poika. Kysyi sitten vielä mietteliäänä:”No ymmärtääks toi?” ja osoitti kyykkivää koiraamme. ”Se ymmärtää. Parhaiten kaikista. Se ymmärtää kaiken, vaikkei sanoisikaan mitään. Se ymmärtää jos on surullinen, silloin sekin on surullinen. Jos satun olemaan vihainen, vaikken sitä sanoisikaan, sisällä vaan kiehuisi, silloin se ei ole edes samassa huoneessa, ei mielellään edes samassa talossa. Ja sitten kun olen iloinen, sen häntä heiluu hulluna eikä se oikein tiedä miten päin olisi. Ja arvaa mitä?” ”No?”sanoi poika. ”Se nauraa, kun minun mies kertoo sille vitsejä!!!” ”Ihan totta, kertooko sinun mies koiralle vitsejä?” ”Joo, joo, kertoo. Se on kertonut niitä samoja meille muillekin, mutta kun niille ei enää naura muut, niin se alkoi kertomaan niitä Laralle. Ja arvaa, se toimi!!!”  ”Wau, sulla on tosi siisti koira!” tuumi tämä valloittava nuori mies ja jatkoi matkaansa.