Matkalla Shanghaihin

Työmatkahan tämä minullekin oli. Paitoja otettiin joka päivälle, hikisimmille kaksi. Silitin ne jo Pekingistä lähtiessä, mutta laukussa sen verran ruttaantuivat, että vielä

20180626_094620

Kyllä on tällä miehellä sileä paita.

viimeinen silaus perillä. Nyt oltiin tärkeiden asioiden äärellä. Shanghaissa oli ne aasian tietoliikennemessut, mitkä muu maailma pitää joka vuosi Barcelonassa. En minä näistä niin tiedä, entinen pomoni Anna-Mari, tiesi aina enemmän. Silloin aikoinaan, kun Han Sebo oli niillä Barcelonan messuilla, AM tiesi niistä kaiken ja luuli, että minäkin tiedän. En tiennyt silloin, nyt vähän enemmän. Silloin esitin tietäväni, ei ollut vissiin rohkeutta sanoa totuutta. Nyt on.

Lähdettiin Pekingistä ja eikös meillä sattunut just olemaan Ranskasta joku kylässä, kun olivat tiet sulkeneet. Siinä sitten odottelimme, että suuret herrat pääsevät menemään ensin. Alkoi jo hermo mennä, ainakin meidän kuskilla. Avasi ikkunan ja kysyi pilli suussa olevalta poliisilta ” meneekö vielä pitkään, noilla on kiire lennolla?” osoittaen meihin. ”Sieltä tulee vielä autoja, odottele vaan ihan rauhassa” sanoi poliisi-setä vinoilevaan sävyyn. Eihän sieltä enää ketään tullut ja ihan näkyi miten meidän kuskia sieppas. Ennen kaasupolkimen täräyttämistä pohjaan, huusi vielä ikkunasta:”Hemmetin pönttö, kuurosokean laittaneet liikennepoliisiksi!!!” Ja sitten mentiin, niin että renkaat vinkui. Hykertelin mielessäni, jes tästähän voi tulla ihan mukava reissu!

20180629_102105

Messujen erittäin kriittinen tarkkailija. Nyt syynättiin miesten paitojen sileyttä ja ihmisten huomaavaisuutta sekä ystävällisyyttä. Kiinalaiset nuoret voittivat ylivoimaisesti huomaavaisuudellaan ja ystävällisyydellään.

Hyvin kerittiin. Jos meidän kuskista on kiinni, niin kukaan ei ikinä myöhästy mistään.   Koneessa, kolmen istuttavan penkin täytimme tällä kertaa niin, että minä istuin ikkunapaikalla, Han Sebo keskellä ja afrikkalainen liikemies käytäväpaikalla. Muut näyttivät olevan kiinalaisia ja istuivat kuka missäkin. Kuiskasin Han Sebolle että, kävipäs sinulla tuuri, pääsit noin komean miehen viereen. ”Niin sinullakin” kuiskasi Han Sebo takaisin :). No joo, vaihteeksi vieruskaveri olisi voinut olla vähän ruskettuneempi. Ja vieläpä kun tämä afrikanmies oli niin huomaavainen. Hymyili melkein kokoajan ja kun viereisen käytävän keski-ikäinen rouva kävi vessassa, eikä löytänyt enää paikalleen, ohjasi afrikan herrasmies hänet ystävällisesti ja vähäeleisesti sille.

Lento oli kamalasti myöhässä. Kyllä olis aasian lentoemännillä syytä ottaa oppia Finnairin kolleegoista. Eivät hymyilleet kertaakaan kenellekään. Englanninkielitaito oli surkea, jopa omaani surkeampi. Afrikkalainen, Han Sebo ja minä ei ymmärretty englanninkielisestä kuulutuksesta mitään. Enemmän siitä kiinan, sentään sen Ni Hao! Ja entäs kun olimme jo lähtökiidossa, vessasta tuli kiinalaismies rauhallisesti venytellen, kulkiessaan jäseniään yksitellen niksautellen. Pelotti, että näinköhän se niskanikamansakin tuossa niksauttaa, ei sentään. Emäntä istui turvavöissään ja katsoi miekkosen touhua tympääntyneenä. Tässä tilanteessa Finnairin emäntä tai ainakin minä, olisi istuttanut sen hujopin judo-otteella ja pitänyt sellaisen puhuttelun, ettei jätkä tulis enää ikinä lennolle.

Niillä muutamalla TV-ruudulla, mitkä oli viritetty katosta, pyöri possuelokuva. Kyllä minä ihmettelin, miten tuollaisen ohjelman menivät laittamaan.  Kone oli täynnä, mutta lapsia vain kaksi ja nekin sylivauvoja. Olisivat laittaneet eduskunnan kyselytunnin, niin edes yksi matkustaja olisi ollut tyytyväinen.

Sitten aloimmekin jo pikkuhiljaa laskeutumisen kohti Shanghaita, kun jostain alkoi tulla tupakansavua. Afrikkalaisen kanssa laitoimme peukalo-etusormiotteella nenät tukkoon ja katsottiin kone läpi, kuka se sauhuttelija oli. Kun kukaan ei näyttänyt käryyttelevän, arveli Han Sebo lentäjän vetävän hermosavut ennen laskeutumista.

20180628_190438

Kaupunkikuvaa auton ikkunasta käsin

20180628_120053

Oriental Pearl tower

Sitten afrikkalainen alkoi hermoilla ihan silminnähden. Räpläsi lentolippujaan, katsoi kelloaan, lippujaan, emäntään, meihin. Kuiskasin Han Sebolle, että sillä on kiire jatkolennolle. Ja kun merkkivalot sammuivat, pinkaisi afrikanmies etsimään laukkuaan ylähyllyltä, kiinalaismatkustajien tukkiessa käytävän. Nyt oli pakko puuttua asiaan. ”Duiputsii, duiputsii!!! TA HEN MANG!!!! (Anteeksi,anteeksi, hän hyvin kiire.) Kiljuin minä. Vessasta paluumatkalla eksynyt rouva ymmärsi aksenttini ja oli heti juonessa mukana. Rivakasti raivasi käytävää maanmiehistään ja niin pääsi afrikanmies ensimmäisten joukossa ulos koneesta. Ei kuitenkaan auttanut meidän ripeä toiminta. Lentokenttäbussissa seisoimme vierekkäin, mattimyöhänen ja minä, kuitenkin niin, kuin emme olisi ikinä toisiamme nähneetkään.

Telepatia näytti toimivan paluulennolla. En tiedä kerkisivätkö aasian lentohenkilökunnalle näyttää Finnairin opetusvideoita vai mitä liene tapahtuneen, mutta paluulennon emännät olivat oikein sydämellisiä ja ihania. Siitä tuli niin hyvä mieli, että hymyilin koko matkan. Oli mukava nähdä taas muutama, joilla oli ammatinvalinta osunut kohdilleen.

 

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kirjoita kommenttisi tähän ... (sähköpostia ja kotisivua ei tarvitse kirjoittaa)

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s