Hei me lennetään…

Tehtiin maraton lentomatka Peking-Doha-Helsinki. Mulle maraton, jollekin muulle alkuverryttely. No, meillä on ihania kavereita Qatarissa, heidät nähdäkseen kannattaa lentää kauempaakin. Käväistiin tervehtimässä heitä Suomen reissun lomassa.

Hotellihuoneen vessan näkymä. Ei jäänyt huonommaksi muidenkaan ikkunoiden näkymät.

Menomatkalla yövyimme pari yötä Marriott-hotellissa Dohassa, kun halvalla saimme. Oli muuten tosi hyvä hotelli: huone- huippu, uima-allas -huippu, palvelu- loistavaa. Paluulento oli se ennätyspitkä, lähdimme perjantaina illalla 20.30 kotoa Espoosta ja olimme kotona Pekingissä sunnuntai aamuyöstä kolmen maissa. Viimeisellä n. 9h:n lennolla oli niin mukava lentoemäntä että!! Ei peitellyt tunteitaan, oli niin ihanan luonnollinen. Minä tykkään. Luonnollisuus kunniaan!!!

No, matkustajista 99% oli kiinalaisia, lentoemännän maanmiehiä, joten tiesi miten toimia heidän kanssaan. Painelivat ”emännän-kutsu” nappeja ihan miten sattuu, aivan mitättömistä asioista. Milloin piti saada täytettä vesipulloon, milloin tiedustella ruuan tulot, tyynyn paikat, vessan oven lukitukset, paikkojen vaihdot, pöydän asetukset… Emännän ilmeet kertoivat enemmän kuin tuhannet sanat, että mitta alkoi täyttyä. Piti sitten pienen puhuttelun jätkäporukalle, että näpit irti niistä nappuloista. Sen verran topakka oli tämä kiinalaisemäntä, ettei meistä sitten enää kukaan koskenut niihin nappuloihin. Paitsi minä, kun oli pakko nähdä vielä emännän niin ilmeikkäät kasvot. Hetkessä pystyi muuttumaan täydellisestä raivosta herttaisen ystävälliseksi, hymyileväksi, kaikki toiveet toteuttavaksi emännäksi. Meidän edessä matkustava samaisen maan kansalainen, yritti saada koko Ginipulloa pöytäänsä, ettei hänen tarvitsisi kokoajan vaivata emäntää paukkujen tilauksillaan. Emäntä väläytti sellaisen hymyn, että Han Sebon ja minunkin sydämessä liikahti. Siinä sitten naureskelimme, emäntä ja me paikkojen 18 K,J,H ja 19 K,J,H matkustajat. Eipä irronnut pulloa.  Seuraavaksi samainen emäntä sai hälytyksen, jo toistamiseen, vessaan. Eräällä näistä kiinan miehistä oli sielläkin hätä housuissa. Miten liekkin taas vahingossa sattunut painamaan sitä nappia. Tämä meidän emäntämme harppoi salamana ovelle, koputti siihen niin, että lentäjäkin säikähti. Oven raosta kuului vaimea:”Soli, soli..” Rauhallisesti ja hyvin selvästi, lentoemäntä teki selväksi vessan oven raosta, että sinä et paina tällä lennolla enää yhtään nappulaa!!! Kyllä tuli vessasta nöyrän näköinen poika. Asteli viereeni ja kuiskasi, että voisinko käydä painamassa vessan huuhtelunappulasta. No, kyllähän minä aina sen verran autan, vaikkei ihan miellyttävin tehtävä olekaan. (Liityinhän siihen Mie-tuun kamppanjaan. Aina valmiina auttamaan 🙂 )

Tämänkin lennon jälkeen nostan kyllä hattua lentoemännille. Meitä ”urpoja” riittää ja silti palvelu pelaa ystävällisen hymyn saattelemana.