Ei vain hyviä tai huonoja tapoja…

Kyllä sitä on niin pinttynyt tapoihinsa. Miten olenkin pitänyt kiinni näistä länsimaisista tavoista. Nyt ollaan Kiinassa ja itämaiset tavat kunniaan. Joissakin asioissa meininki

Kukkien teippaustiimi

Kiinassa on paljon joustavampi ja sallivampi kuin meillä kotipuolessa. No esimerkkinä vaikka naapuripöytiin tuijottelut. Täällä Kiinassa saa ja on todellakin ok, tuijottaa ja huomioida myös naapuripöydän tapahtumat. Minä vielä pälyilen vaivihkaa

Kiinalaisen uuden vuoden kukat teipattu.

suomalaisittain, kun taas täällä kauemmin asuneet kanssasisaret handlaavat homman paljon paremmin. Poikkesimme lenkkeilyn lomassa sini-keltaiseen tavarataloon syömään. Lounasaika, niin paikka oli tupaten täynnä. Ystävällinen kiinalaisnainen otti meidät kuitenkin pöytäänsä, vaikka vähän epäilimme, mahtuisimmeko kaikki kolme, kun oli niin ahtaan oloista. Me suomalaisethan tarvitsemme aina pienen hajuraon. (Täydessä bussissakin viereisellä penkillä matkustaa mieluumin laukku, kuin lajitoveri. Noin niinkuin esimerkkinä.) Tämä nainen oli mielummin iloinen saadessaan meidät pöytäänsä. Kyllähän me M:n kanssa ainakin kolmesti varmistettiin, niin kiinaksi kuin englanniksikin, että onko varmasti ok, että meitä tulee kolme tähän pikku pöytään. Vähän hitaasti se meitä katsoi ja näytti ihmettelevän, kun ei naisille mene jakeluun. No, meni sitten ja siihen parkkeerattiin. Tämä nainen söi kun tulimme ja jäi syömään kun lähdimme, eikä ollut edes lihava. Minä haluan samanlaiset geenit (eikös niitä voikin muunnella)vai mistä siinä mahtaa olla kyse :).

Tässä kuoressa lähti kuskille ylimääräinen n.kuukauden palkka.

No, meidän viereiseen pöytään sattui aivan tyypillinen kiinalaisperhe. Siinä katsasteltiin puolin ja toisin, mitä kukakin oli valinnut.  Tämä minulta onnistui suht hyvin ja annoin paheksuvia katseita nuorelle äidille. Antoi 4-vuotiaan tyttärensä kiskaista ensimmäisenä juustokakkupalan! Siinä jäi spaghetit syömättä. ”No niin, mitäs minä sanoin!” tuumin minä, kaksi lasta kasvattaneena, eturuuat ensin ja jälkiruuat sitten syöttäneenä. Ja jos kitinää oli, niin jälkiruuat jäi kokonaan syömättä.  Kiinassa meininki ei ole ollenkaan näin jämähtänyt, kaikki pöytään kerralla, niin jälki-kuin pääruuatkin. Syödään mitä syödään, kunhan syödään. Jätetään mitä ei jakseta. Meidän lapsetkin pitivät ihan normaalina, silloin eka komennuksella, dipata ranskalaisia pehmikseen ja vedellä ne hampurilaisen kyytipoikana. Ja se se vasta oli herkullista.

Kiinalaista uutta vuotta varten koristelut valmiina

Perheen isä naapuripöydässä, touhusi niin, ettei meidän ruokailusta meinannut mitään tulla. Huiski ja touhotti, eikä tiennyt miltä lautaselta olisi syönyt. Söi sitten kiinalaisittain jokaiselta, joten me vedimme lautasemme reilusti omalle puolelle, ettei vaan vahingossa kävisi popsimassa meidänkin annoksista. Hänellä oli myös käytettävissä yhtäaikaa koko ruokailuvälinekalusto: puikot, veitsi, ruokalusikka, teelusikka. Näppärästi ja joutuisasti touhusikin annosten parissa. En tuijottanut, vaivihkaa muka venyttelin ja ystävällisesti hymyilin. Eivät mitään huomanneet! Täällä ruokailuun kuuluu myös maiskuttelu. Siinä voi olla se sama idea kuin kahvin ryystämisessä, aromit ja maut tulevat paremmin esille. Tässä kyllä otettiin kaikki aromit irti. Mutta mukavan oloinen perhe oli, ei siinä mitään.

Koiran vuosi alkamassa

Tämän ruokailusession lopuksi tutustuin ryhmään nimeltä keräilijät. Kun M kertoi minulle heistä, en meinannut uskoa ja intin omaan ärsyttävään tyyliini:”Oletko muka ikinä nähnyt?” Siinä heitä oli. Kun ruokailun lopuksi tarjottimet astioineen viedään hihnalle, niin nämä keräilijät (tavallisia ihmisiä) keräävät lautasilta ruuan jämät. Jokaiselle ruokalajille on oma pussinsa ja pusseja oli kertynyt heidän pöytänsä alle vaikka kuinka monta. En ole aikaisemmin törmännyt vastaavaan.”Sulateltavaa”riittää, niin ruuan kuin muunkin.