Joulunviettoa Espoossa

Aloittelin joulun valmistelut kinkun paistolla, paistomittaria ei vaan löytynyt mistään. Ei sitten millään. Odottelin, että kello tulisi 7.00. Ei sattunut meidän kaupat olemaan niitä, mitkä ovat läpi yön auki jouluun asti. Pidin aluksi ihan hulluna tuotakin tempausta. En enää, kun aikaerosta sekaisin heränneenä klo.03.00,olisin hyvin voinut lähteä ostoksille. Mutta sitä ihmettelin, miten voi olla, että toinen samalta aikavyöhykkeeltä, samaan aikaan saapunut, samasta huushollista, saman rytmin omaava mieshenkilö, on heti niin kotonaan rytmeistä viis veisaten. Nukkuu kuin tukki aamuun asti. Kuuden tunnin aikaerot ei tunnu hänellä missään!

Kello tuli seitsemän, taisi mennä puoli kahdeksaan, kun vihdoin tein kauppaan lähtöä. Mietin miten tuonne säkkipimeään nyt lähteä suunnistamaan!!!! a) On niin pimeää, etten uskalla b) On niin pimeää, että voin eksyä c) On niin pimeää, etten näe jäätiköitä d) On niin pimeää, ettei ketään muita ole liikkeellä.  Uskaltauduin kuitenkin lähtemään. Toiseen kenkään löytyi kuminauhalla viritettävät nastat kengän pohjaan. Parempi tyhjää, ajattelin. Pieni, matkakokoinen hiuslakkapurkki oikeaan taskuun, mistä se on helposti napattavissa jos joku sattuu hyökkäämään. Supertehokas otsalamppu, joita onneksi yksi sukulaismies jakelee joka joulu lahjaksi. Kyllä minä sitäkin olen ihmetellyt, en enää!!! Tällä varustuksella selvisin

Ilomantsin Paavonvaarasta. J.T:n ottama kuva. Ei ollut Espoossa lunta, liukasta kylläkin.

kauppareissusta, enkä ollut edes yksin. Töihin kiiruhtavia ihmisiä oli vaikka kuinka paljon. Aikamoisia sankareita ovat, tämmöinen temppurata ennen ja jälkeen työpäivän. Kyllä me Kiinassa ja Qatarissa asuvat pääsemme helpolla. Valoisaa on silloin kun pitääkin, ei petollisia liukasteluja ja aina on ihmisiä seurana. Kyllä Kiinan liikennekulttuuri on pientä, Suomen talveen verrattuna. Uskaltaisinko väittää, että Kiinan liikenteessä kuolee vähemmän ihmisiä kuin Suomen talveen. En uskalla. Mutta kuitenkin. No, on on, mukavaa on. Eihän jouluvalotkaan näyttäisi miltään valoisassa. Nyt loistavat niin kivasti.

Mutta sekin kävi mielessä, kun oppositiosta (eduskunnan touhuja seuranneena, sivusta ja puolella korvalla) kuulin jotain, että olisi työttömien kyykyttämistä ja nöyryyttämistä, kun heidän pitää täytellä kaiken maailman lippulappusia tietyin väliajoin työkkäriin, että saavat korvauksia. Jos tälle linjalle lähdetään, niin kyllä tämä minusta työssäkäyvien kyykyttämistä vasta onkin. Jos jo työmatkalla on noin paljon vaaroja, niin eikö olisi aamuisin parempi kääntää vaan kylkeä ja täytellä ne lippulaput sitten, kun on rauhassa heräillyt ja nautiskellut aamukaffet. No, kyllähän minä tiedän, ettei se aina niin yksiselitteistä ole. (Työttömyysturvan aktiivimalli, vaatii nyt kyllä enemmänkin, kuin vaan lappusten täyttämistä. Sen verran kärryillä tässä ollaan.) Minusta kyykyttämisestä puhuminen on kuitenkin liioittelua, niinkuin opposition puheet yleensäkin :).

Taisinhan minä Pekingissä suunnitella, miten lenkkeilen hulluna, joka ikinen päivä raikkaassa Suomen ilmastossa. Ei tarvitsisi tuijotella saastelukemia. Veljeni vielä sattui mainitsemaan, miten heidän perheessä taas lähdettiin lenkille. Siitäkin vielä huono omatunto, kun itse en vaan ole uskaltanut, sillä nuoruusajan pesispelien piikkareita ei löytynyt tähän hätään. Onneksi näyttivät videonpätkän lenkiltä. Ei se heidänkään reippailu ihan niin reipasta menoa ollut. Puolet matkasta piti kulkea kontaten, oli niin älyttömän liukasta. Ehkäpä vedän sen hengityssuojaimen ihan tyytyväisenä naamalleni keskiviikosta lähtien Pekingissä ja kävelen reippaasti kahdella jalalla koko lenkin :).