Nämä ankat (onkohan ankkoja??)olivat ravintola Orchardin puutarhassa. Ruokalistalta valitsin ankankoipea, mutta onneksi vasta poislähtiessä tajusin, että niinköhän siinä meni jonkun näiden kaverin koipi. Kyllä harmittaa, eikä yhtään auta vaikka lähiruokaa suosinkin. Taas on aika harkita kasvissyöjäksi ryhtymistä. Voi ankkaparat!
Puutarha oli täynnä omenapuita. Omenoita oli omiksi, kuin myös muiden tarpeiksi.
Tunnelmallinen sisääntulo ravintolaan. Ja että pääsisit tunnelman ytimeen, Suomessa oleva, lämmitä sauna ja katso kuvaa. Kostean kuumaa, vähän viidakkomainen olotila.
Sitten ollaankin jo aivan toisaalla, mutta viidakkomaisessa lämmössä ja veden äärellä kuitenkin, missä pätevät myös viidakon lait. Ui jos uskallat! Eihän tämä vesi uimakelpoista ole, mut ei kyllä kalastuskaan…
Uintiseuran urhea jäsen, jolla vastustuskyky on taatusti hyvä! Jos pysyy hengissä tässä vedessä, pysyy missä vaan!
Kalastajat asemissaan. Sieltä sitä kalaa nousee. Tätä reittiä tulee nyt ravattua, vähän niinkuin Dohassa Cornichea. Ihmettelemistä riittää ja hyväntuulisia kavereita reitin varrella.
Tässä jonoa joka aamu….
Nyt minäkin…
”Ja minulle saisi olla yksi kasvispallero”
Vehnätaikinakuori, sisällä kasvistäyte. Huomenaamuna mukaan lähtee joka lajia vähintään pari kappaletta!!!! Älyttömän hyviä!
Ja sitten lounastauolle. En jäänyt kuitenkaan tähän siskonpetiin…
Pätkittäin Pekingissä 