Sain nimittäin haasteen kauan aikaa sitten, johon vastaan nyt kun aikaa on. Kiitos vaan Johanna Merenheimo.
- Mikä on parasta tämän hetkisessä asuinmaassasi? Ruoka- herkullinen, tulinen sichuanilainen ruoka (paitsi sisäelimet). Paljon kasviksia ja vain vähän lihaa. Täällä osataan tehdä kiinankaalistakin niin hyvää, että sitä voisi syödä kattila kaupalla. Ihmiset– ystävällisiä ja hyvin kiinnostuneita kaikesta mitä teen ( mitä ostan, mitä syön…) Lämpö- kun mittari osoittaa noin 30 astetta lämmintä, niin eipä sitä muuta kaipaakaan. Täällähän se tuppaa osoittamaan pitkälle syksyyn noita lukemia, sitten pieni, hyvin lyhyt talvi ja jo kevättä pukkaa. Erilaisuus- ihmettelemistä riittää joka ulkoilulla, kaikki on niin erilaista kuin mihin on tottunut. Meidän kuski- sen lisäksi, että on älyttömän hyvä ajamaan ja selviytymään joka tilanteesta, osaa lukea myös ajatukseni ja omaa ilmiömäisen päättelykyvyn. Tästä esimerkkinä voisin kertoa, kun sanoin istahtaessani taas kerran takapenkille, sujuvalla kiinankielelläni:”sähkö ja tavara”, niin jo vain hurautti liikkeeseen, mistä sain kaipaamani leivänpaahtimen.
- Entä ikävintä? Välinpitämättömyys. Se etteivät väistä, niin kaduilla kuin kaupoissakaan. Ok,ok…no on joskus joku väistänyt! Se, että seistä tönöttävät keskellä hissiä. Se, että kaikki myyjät näpräävät kännyköitään, eikä kukaan jouda palvelemaan. Se muuten ärsyttääkin tosi rankasti! Niin ja se, kun
Näin
kaupunkipyörät ovat nyt joka paikassa tukkimassa jalkakäytäviä. Liikenne, hiljaiset mopot, joita ei huomaa millään. Kaikkien kääntyvien väistäminen, kävellessä pää pyörii niin, että iltaisin rasvaa kuluu litra kaupalla niskan rasvaukseen. Ja siihen vahingoniloon (häkellyksissään nauramiseen)en vaan totu. Jo silloin 15 vuotta sitten se otti aivoon, kun apulainen nauroi lasten tai minun kompastumisille. Nytkin porukat saivat hyvät naurut, kun ostokseni levisivät ulko-ovelle. Tästä kostoksi ryntäsin hissiin ja yritin päästä yksin menemään. Yksi nauruun tukehtuja sai kuitenki jalkansa oven väliin ja niin siinä huristeltiin kohti korkeuksia minä ja kolme 89-vuotiasta naapuriani. Ja olivat muuten tosi mukavia miehiä, siinä vaihdettiin sujuvasti kuulumisia niin Suomen säästä kuin pääkaupungistammekin.
Ei näin.
- Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit? Uusi-Seelanti, joo kyllä se olisi Uusi-Seelanti. Australiassa kävimme, mutta muut kävivät myös Uudessa-Seelannissa ja sieltä oli niin hyvät jutut ja kuvat, että sinne.
- Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan? New York.
- Mitä ruokaa jäisit kaipaamaan jos muuttaisit pois nykyisestä asuinmaastasi? Dumplingit, chilinen kalakeitto, pähkinäkana, matolaatikko(ei sis.oikeita matoja), valkosipuli kurkut ja -parsakaalit, perunasilput…
- Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen? Uskon.
- Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä? Kiinalainen uusivuosi. Silloin ei raketeissa ja ilotulitteissa säästellä. Paukuttelu aloitetaan hyvissä ajoin, kuukausia ennen varsinaista juhlaa ja lopetellaan noin kuukausi juhlan jälkeen. (Tai jotain sinne päin 🙂 )
- Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa? Omasta työstä, työkavereista ja asiakkaista luopuminen.
- Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämän hetkisessä asuinmaassasi? Voisin. Missä tahansa.
- Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki? Olisikohan ollut Qatarista Suomeen muutto.
- Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Kiinan ja Suomen väliä on tullut matkustettua, Taiwanilla ja Skotlannissa kävin myös. Voisin käydä vielä ainakin Hong Kongissa jos saan ängettyä itseni Han Sebon työmatkalle.
Pätkittäin Pekingissä 