Jonotin varhain lauantaiaamuna Prisman kassalla. Leipä oli loppu ja meidän perheen työläinen tarvitsi murua rinnan alle ennen työpäiväänsä. Siihen aikaan aamusta luulisi, että yksi kassa pärjää vallan mainiosti, sillä normaali ihmisethän nukkuvat vielä tuohon aikaan. Jonoa alkoi muodostua tämän ainoan kassan luukulle. Edessäni oleva nainen oli tuskaisen kuuloinen, ähisi ja puhisi. Vasta kun päästiin kassalle, ymmärsin mikä häntä riivasi. Antoi tulla palautetta tälle nuorelle kesätyöntekijälle, oikein tuutin täydeltä. Oli kuulemma ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen käymässä kyseisessä kaupassa ja menee ainakin saman verran, kun taas tulee. Pomolle piti myös laittaa terveiset, että lisää kassoja töihin!!!!! Kassaneiti sanoi ystävällisesti, että palautetta voi myös laittaa suoraan netin kautta. ”Ei niitä kukaan lue, turha vaivautua!!!!” Silloin minä puutuin peliin ja oikaisin tämän virheellisen tiedon. ”Kyllä ne luetaan ja niihin vastataankin jopa saman päivän aikana.” ”Mistä sinä sen voit tietää?” kihahti kiivastunut jonottaja. ”Laitoin viime viikolla palautetta ja vastasivat samana päivänä,” vastasin minä näsäviisaasti. ”Valititko tästä samasta asiasta?” ilahtui jonottaja. ”En, annoin kiitosta palvelusta.” En viitsinyt ihan koko totuutta palautteestani kertoa, olisi muuten mennyt pieleen tämä ”oppitunti.” Sinulle voin kertoa totuuden palautteesta, se koski mansikkalaatikoista maistelijoita. Kyllästytti ne koko perheen voimin maistamaan tulleet. Ei ollut laatikoissa enää viittä kiloa mitä lupailivat. Kyllä sitä aikamoinen nipottaja minäkin olen! 🙂 Maksettuani leipäni, sanoin kassaneidille:”Ja minun palautteeni on, ei harmittanut yhtään jonottaa, lauantaiaamu ja vapaa päivä, ei mihinkään kiire! Kiitos ja mukavaa päivää!”
Muuten sitten onkin ollut aika haipakkaa, vaikkei sitä aina itsekään ole tajunnut. Muutama päivä lomasta vietettiin mökillä. Eka aamuna aamukahvien lomassa havahduttiin miten onkin kertynyt kaikenlaista tavaraa ihan vääriin paikkoihin. Alettiin siltä istumalta järjestelypuuhiin ja samaan hengenvetoon sattui sisar M soittamaan ja antoi viisaita vinkkejään sisustukseen. Kuulemma jos vaatekaapit on helppo siirtää, niin toisesta makuuhuoneesta saisi pukeutumishuoneen ja toisesta tulisi tilava makuuhuone. Minullehan kaikki siirtelyt ovat helppoja, niinkuin muillekin lähipiirissä. Yhdessä perheessä ei mennyt kuin arvokas häälahja-astiasto sirpaleiksi, astiakaapin siirron yhteydessä. Mitä sitä kaappeja tyhjentämään, hirmuinen vaiva! Sitä yritin nytkin Han Sebolle selittää. Mutta kun ensimmäinen kaappi rätisi siihen malliin, että leviää hetkenä minä hyvänsä, niin olihan ne tyhjennettävä. Kaappien kätköistä löytyi vaikka mitä hyödyllistä, niin itselle kuin koko suvullekin. Neljän tunnin huhkimisen jälkeen Han Sebo lopetteli urakkaansa ja huuteli jatkamaan kesken jäänyttä aamupalaa. Aamupalat jäi kesken, oli aika siirtyä lounaan kimppuun. Mutta mökistä tuli uuden järjestelyn myötä hengittävä ja ilmava. Näillä sanoilla palautteen antoi sisar M.
Espoossa sitten kaiken maailman velvollisuudet nostattivat pulssia. Viisumiin passikuvaa, virkatodistusta ja vaikka mitä. Lääkärikäyntejä, jälkikasvun asioiden järjestelyä tai ainakin niihin puuttumista. Pakast
Viemisiä Kiinaan
een täyttämistä kotiruuilla, ettei huono-omatunto iske, kun noin vaan jätän aikuiset lapset oman onnensa nojaan ja lähden maailmalle 🙂 . Ehkä lepään tällä erää ensimmäisen pätkän Pekingissä. Tai sitten en, siellä odottaa kuukauden pölyt ja pino silitettäviä paitoja. Kuulostaa niin hyvältä pestiltä, onneksi tartuin tilaisuuteen :).
Lisää viemisiä, itselle tai muille 🙂
Pätkittäin Pekingissä 