Paljon enemmän kuin kupillinen kahvia

Osataan sitä Suomessakin olla ystävällisiä ja mukavia. Olin asukkaamme, Tytin (nimi muutettu), kanssa liikenteessä ja poikkesimme kahville. Isossa Omenassa on kahviloita vaikka millä mitalla, mutta Tytillä oli yksi tietty mielessä. Sattui olemaan lounasaika ja väkeä salin täydeltä. Jonotimme ja kun vuoromme tuli, iskin minä tilaukseni tiskiin, salamannopeasti, niin kuin tapoihini kuuluu. ( Ja niin kuin kaikkien oletetaan tekevän!) Tytin valinnan teko kesti pidempään ja koska harvoin pullakahveilla käymme, oli ihan hyvä että tarkkaan miettikin minkä pullan ottaa. Myyjä oli ulkomaalaistaustainen mies. Hän huomasi Tytin valinnan vaikeuden, niin sanoi:”Mieti ihan rauhassa, minä teen tässä samalla yhden cappuccinon. Sano sitten vaan kun olet päättänyt.” Niin saimme kahvimme lisukkeineen ystävällisellä palvelulla ja aurinkoisella hymyllä höystettynä.

Istuimme kahvilassa niin, että näimme kokoajan siihen palvelutiskille. Eräs vanha täti unohti salaattinsa tiskille, tämä mukava tarjoilijamme riensi viemään sitä mummelin peesissä, muutaman juoksuaskeleenkin näytti ottaneen. Niin sydämellisesti katsoi tämän vanhan rouvan silmiin ja ojensi unohtuneen salaatin.  Seuraava asiakas oli odottava äiti, pienen lapsen kanssa. Tarjotin tuli täyteen, oli jos jonkinlaista kuppia,kippoa ja purnukkaa. Niin vaan lähti tämä urhea suomalaisäiti, ison mahansa, rimpuilevan lapsen ja täpötäyden tarjottimen kanssa suuntaamaan pöytäänsä kohti. Tarjoilijamme puuttui tähän akrobatiaakin muistuttavaan suoritukseen jo ennenkuin kukaan mitään älysi. ”Tehän istutte tuolla terassin puolella? Minäpä tuon tämän tarjottimen, menkää vaan edeltä.” Supattelimme Tytin kanssa:” Huipputyyppi, ihana palvelu, näitkö kun hymyili tuolle tädille….” Tulimme niin hyvälle tuulelle tarjoilijan huomaavaisuudesta, että omat murheemme unohtuivat.

Sitten salin puolelle tuli supisuomalainen naishenkilö raivaamaan astioita pöydistä. Sali oli edelleen täynnä ja hulina kova. Tämä pöytien raivaajanainen huusi meidän mukavalle tarjoilijalle:”Omar, tule raivaamaan pöytiä!!” Omar ei kuullut ihan heti, niin pian kuului toinen komennus:”OMAR, TULE RAIVAAMAAN PÖYTIÄ!!!!!!!” Sen jo kuuli Omar ja varmaan City Marketin kassatkin. Omar vastasi iloisesti:”Hetki vaan, teen ensin tämän cappuccinon.”

Minä ja Tytti teimme lähtöä. Kahvit pullineen oli nautittu ja mieli kohentunut huomattavasti. Menin komentajanaisen luo ja kiitin hyvästä palvelusta. Ihmettelin hänelle, miten hyvää palvelua heidän kahvilassaan sai, pöytiin tarjoilua iloisen hymyn kera, se on harvinaista.  ”Ai jaa,”sanoi komentaja. Sitten kävin vielä kiittämässä Omaria. Meidän alakuloinen päivämme muuttui täysin, tätä ystävällistä, palveluhenkistä tarjoilijaa seuratessa. Seuraavana aamuna laitoin ravintolan nettisivujen kautta palautteen. En viitsinyt mainita komentajasta, ettei se veisi huomiota, sillä nyt olimme tärkeän äärellä.

Iltapäivällä oli tullut vastaus koneelleni. ”Kiitos upeasta palautteestasi. On todella ihana lukea tälläista palautetta. Omar tarjoilijamme tuli niin onnelliseksi. Esimerkkinä muille työntekijöille palkitsimme Omarin leffalipuilla. Kiitos vielä ja tervetuloa. Mukavaa kevään odotusta. Yst. terv. ravintolapäällikkö”.