Rouva K oli herännyt ensimmäisenä yönään aikaerosta pöllähtäneenä klo.03.00. Pirteänä kuin peipponen, oli siinä sitten suunnitellut tekevänsä aamulla yllätysaamiaisen Han Sebolle. Laittaisi tämän raskaan työn raatajan kattavalla aamupalalla ja iloisilla
Magnolia kukassaan
toivotuksilla työrintamalle. Han Sebon herätyskello pirahti ja rouva K:n huoneesta kuului vaimea kuorsaus. Minä pomppasin ylös, keitin kahvit ja kananmunat, juoksin lähileipomoon hakemaan tuoreet pullat ja sämpylät. Laitoin Han Sebon menemään ja pesin kaksi koneellista pyykkiä. Sitten herätin rouva K:n, sillä kuski jo odotteli malttamattomana retkeilijöitään.. Mutta kaunis ajatushan se yöllinen inspiraatio oli :). Toiset ne on aamuihmisiä ja toiset eivät :).
Ostosten lomassa jututimme Honqsiaon pikku-putiikkien myyjätyttöjä. Ihmettelimme heille Taivaan temppelin väenpaljoutta ja erityisesti yhtä Taivaan temppelin puiston osaa. Siellä oli ihmisiä seisomassa edessään lappuja, joissa oli nuorukaisten kuvia ja tietoja 
heistä. Näitä lappu edessään seisojia oli paljon. Arvuuttelimme onko kyseessä jokin onnettomuus, missä kaikki ovat kuolleet, vai mitä ihmettä. Jututtaessamme yhtä seisojaa, ymmärsimme, että kyseessä olisi ikään kuin kuulutukset. Mutta Honqsiaon tytöt kertoivat, että siellä vanhemmat etsivät lapsilleen kumppania. Kiinalaisnuoret ovat niin kiireisiä, aamusta iltaan töissä, etteivät itse ehdi kumppanin etsintään. ( Ei me suomalaiset koskaan kyllä noin kiireisiä olla 🙂 )
Myyjätytöt eivät olleet tällä systeemillä löytäneet kumppaneitaan. Ihmettelimme, että ylipäätään olivat naimisissa, olivat niin nuoren näköisiä. Mutta kuitenkin kerinneet jo hankkia lapsiakin, sen sallitun kaksi, sillä yhden lapsen politiikka on mennyttä aikaa. Rouva K:lla ja minulla lamppu syttyi samaan aikaan, oli niin nuorekas olo, että ihan pakostakin meinasimme kysyä minkähän ikäiseksi meitä veikkaisivat?? Onneksi älysimme viime hetkellä vetää kysymyksen takaisin. Olisi ollut kurja pilata loma jo alkumetreillä, jos vastaus olisi ollut vaikka että, aika hyvin säilyneitä seitsemänkymppisiä. (Tässä sentään ollaan vasta nippa nappa viiskymmentä 🙂 ) Ihania ihmisiähän me tapasimme, rouva K englannin kielellä jututtaen ja minä ralli-kiinalla.
Pätkittäin Pekingissä 