Tunnelma oli korkealla jo lähtöselvityksessä. Ei haitannut jonottelut tai se etteivät virkailijat tajunneet onnitella, vaikka olin liikkeellä syntymäpäivänäni. Olin kyllä huomaavinani virkailijoiden kesken pientä salamyhkäistä hymyilyä. No, koneeseen jonottaminen sitten kestikin. Täpötäydessä lentokenttäbussissa, hikipisaroiden noustessa otsalle, katselimme toisiamme kiinalaisvanhukset ja minä. Pakostakin tuli mieleen, että siellä ne emännät, stuertit ja muu väki puhaltelee ilmapalloja ja väsää viimehetken yllätystä. Ja että jättivät tietysti yllätykseksi sen bisnesluokan paikankin. Olin kyllä tosi yllätetty. Ei oltu huomioitu tuloani mitenkään! Yritin ennen lähtöä tehdä diiliä puhelimitse Finnairin asiakaspalveluvirkailijan kanssa. Kyselin tarjousta bisnesluokan lipulle, kun antoivat vaan 36 tuntia miettimisaikaa nettitarjoukseen. Tarjosivat bisnespaikkaa 350 euron lisähintaan. Minä mietin vähän liian pitkään, tarjous oli mennyt ohi ja joustoa ei tunnettu, ei vaikka kyseessä olikin synttärisankari. Kyllä olinkin pettynyt. 350 euroa tuntui pikku summalta pienestä yksiöstä kahdeksan tunnin
Kiinan muurilla
lennon ajalta, palvelun pelatessa koko ajan. Virkailija ei vaivautunut edes sanomaan, mitä se lippu olisi maksanut ilman tarjousta. Kuuleeko sen äänestä, ettei jollakin ole varaa? Minä nuija annoin periksi, enkä laittanut virkailijaa laskemaan paljonko lippu tulisi mulle maksamaan. Oli plussapistettä ja sen sellaista. Kävin sitten itse katsomassa sen bisneslipun hinnan. Eihän se ollut kuin 4098,-. Katsoin nimittäin ensin, että se on 8800,-. Siihen nähden halpahan tuo olisi ollut.
Eipä tarvitse Finnairin uusiin koneisiin bisnespaikkoja varailla, kyllä tuntui normaalipaikkakin ihan bisneksen veroiselta. Jalkatilaa oli riittävästi ja satuin saamaan kolmen istuttavan paikan ihan itselleni, johon pötkähdin pitkäkseni parin elokuvan jälkeen. Eikä haitannut yhtään, vaikka edessä istuva oli koko matkan selkänoja kallistettuna syliini. Yleensähän vedän herneen nenään noin pikkujutust
a. Nyt meinasi vaan kupillinen kahvia roiskahtaa kiinalaismiehen kutreille. Emäntä onneksi pelasti tilanteen ja kiinalaismies sai jatkaa uniaan. Mikähän minuun on mennyt? Kukaan ei ärsyttänyt, jonotimme sopuisasti, hymyilimme toisillemme ja joidenkin kanssa jopa vaihdoin muutaman sanan. Ehkä se oli, kun odotin niin innolla rouva K:n tapaamista ja hänen reaktiotaan Kiinaa kohtaan. Kirsikkapuut ei vielä olleet kukassa, mutta aurinko paistoi, se riitti minulle, toivottavasti rouva K:llekin, vaikka tulikin Qatarista, ikuisesta auringon paisteesta.
Taivaan temppeli
Rouva K matkusti bisneksessä. Oli ollut hierovaa istuinta ja jaloille jos jonkinlaista kohoasentoa. Puhumattakaan meikkilaukuista ja muista ihanista tuotteista, mitä olivat lahjoitelleet. Hierontaan pääsimme myös Pekingissä, testasimme nimittäin Han Sebon lähi-hierontapaikat. Otteet niissä oli melkein kuin Qatarissa hieroja Katin ( asiakkaat kutsuvat häntä leikkisästi myös kiduttaja-Katiksi, mikä viittaakin melko osuvasti hierontatyyliin). Mutta niin kiduttaja-Katin kuin lähiöhierojankin jälkeen, on niin irtonainen olo, että jalat meinaa mennä ihan muualle kuin muu vartalo. Eikä migreeni taatusti uskalla tulla ainakaan puoleen vuoteen näiden käsittelyjen jälkeen. Kiduttaja-Kati ymmärsi puhetta, mutta teki niinkuin parhaaksi katsoi. Lopetti hieronnan vasta, kun asiakas oli vetänyt muutaman potkun tai hallitsemattoman nyrkin iskun hierojaansa. Kiinalaishierojat eivät ymmärtäneet puhetta, tai ainakaan englantia, mutta esittämäämme pantomiimiä hienosti. Ihmettelin, etteikö heille ole koulussa opetettu englantia, kun eivät sitä sanaakaan puhuneet?? ”Kyllä opetettiin, mutta olin niin laiska lukemaan” sanoi hierojani. Voi että minä tykkään tuommoisesta rehellisyydestä. Siinä heittelin ylävitosia hierojani kanssa, samassa veneessä oltiin. Minä kuuluin samaan joukkoon, sillä erotuksella, että minulta sujui jees ja nou.
Hieronta edessä
Tässä pihapiirissämme sijaitsevassa hierontapaikassa ravasimmekin harva se ilta. Ja se paras hieroja on numero 858, ihan vaan tiedoksi jos satutte poikkeamaan. Rouva K ja minä suosittelemme, ihan vaikka vaan tämän hierojan vuoksi käväisemään Pekingissä. Oli se vaan niin hyvä kokemus. (Puhumattakaan Kiinan muurista, Taivaallisenrauhan aukiosta, Laamatemppelistä, Kielletystä kaupungista, Pekingin oopperasta, Kiinalaisista vanhuksista ja heidän voimisteluistaan, ihmisten ystävällisyydestä, herkullisista ruuista ja monista, monista muista).
Pätkittäin Pekingissä 