Liukastelin jo aamuvarhaisella lenkkeillessäni koiran kanssa. Pienellä tienpätkällä olin kumossa viidesti, koira kahdesti. Joku olis voinut luulla, että aamukahvin sijaan on nautittu jotain vähän väkevämpää. Ei oltu. Kyllä me koiran kanssa pyörittelimme päitämme, kun ei meinannut liikkumisesta mitään tulla. Yhdestä liukastumisesta kun selvittiin, niin heti perään seuraava ja sitä rataa. No, vein koiran kotiin ja otin alle yli 20 vuotta vanhan pyörän nastoilla. Töihin oli päästävä ja luotin eniten tähän kulkupeliin.
Tienpätkällä, jossa juuri olin liukastellut koirani kanssa, tuli vastaan vanha pariskunta käsikynkää kävellen. Oli pakko pysähtyä. ”Anteeksi, onko teillä kenkien pohjissa nastat?” kysyin minä. ”Ei ole” tuli vastaus kuin yhdestä suusta. ”Ihmettelen vaan miten pysytte pystyssä, kun äsken vetelin mukkeja koirani kanssa juuri tällä tienpätkällä,” ihmettelin minä. ”Hyvin me pysytään,”ilmoitti mies, johon rouva jatkoi:”Paitsi minä, kaaduin äsken ja iskin pääni. Nyt näkyy kaikki niin sumeana ja on vähän outo olo.” Jätin pyöräni ja riensin lähemmäksi. Tein tilannearvion ja olin hyvilläni, että potilas oli tajuissaan ja hengitti. Repussani ei nimittäin vielä ollut defibrillaattoria, sillä syntymäpäivä on vielä edessäpäin. Tilanne oli hallinnassa ja pysyin rauhallisena. ”Onko huono olo, oksettaako? Entä päänsärkyä?” ”Sumuverho silmien edessä” ilmoitti rouva. Olipa hyvä, että olin vetänyt lipat pari viikkoa sitten pyörän kanssa toilaillessani, nyt oli kokemusta sumuverhostakin. Jatkoin pelastusoperaatiotani.
”Nyt teidän on levättävä” sanoin tälle herttaiselle rouvalle ja käännyin sitten miehen puoleen:”Ja teidän tehtävänä on seurata rouvan vointia.” Jos alkaa oksettaa tai tajunnantaso laskea, ottakaa yhteys lääkäriin, neuvoin vielä. Mietin sitä kahden tunnin välein herättelyä, olisiko sekin pitänyt sanoa, vaikka olikin aamu.
Rouva oli ihmeissään, miten hoitohenkilökuntaa niin yllättäin osasi tulla paikalle. Mumisi miehelleen, että kerkisitkö sinä jo soittaa jonnekin? Totesi sitten minulle että, Luojako sinut lähetti? Eipä näitä koulutuksia turhaa käydä, oli taas ensiapukurssin käynnistä hyötyä.
Pätkittäin Pekingissä 