Pähkäilin, että uskaltaisinko jättää pyöräni koko päiväksi Sellon edustalle. Siinä pyörii niin paljon kaikenlaista porukkaa ja ilkivaltaakin tapahtuu. Liivei antoi neuvon, että kannattaa jättää pyörä jonkun hienon tai ainakin omaani hienomman viereen, niin kukaan ei kiinnostu minun kulkupelistäni. Tämän neuvon turvin kurvasin kauppakeskuksen kulmille, missä sattui aamuvarhaisella olemaan vain kaksi pyörää. Arvoin siinä kumman kylkeen isken omani, toisesta puuttui satula ja toisesta takarengas.
Vapaapäivän kunniaksi ajattelin piristää itseäni. Edellispäivän lumityöt tuntuivat lihaksistossa ja yö meni kivutonta asentoa etsiessä. Suuntasin kampaamopalveluja tarjoavaan yritykseen ja tiedustelin hintoja, kun netin hinnoista en saanut selvää. Selitin pulmani kampaamoliikkeen ajanvaraustytölle. ”Nettiajanvarauksessanne oli tyvikohotuksia ainoastaan lyhyille-ja pitkille hiuksille, tulin kysymään kumpaan sarjaan hiukseni kuuluvat?” ”Ei kumpaankaan,” kuului vastaus. ”Ai, no mitä näille sitten voisi tehdä?” kysyin minä. Tyttö oli hiljaa, joten ajattelin itse ehdottaa, ettei koko vapaapäivä menisi siinä seisoskellessa. ”Auttaisiko raidat tai väri, että olisivat vähän koholla?” Tytön mielestä niistä ei olisi hyötyä. Varasin nyt kuitenkin hiustenleikkausajan, vaikka sekin tuntui niin kamalan hankalalta. Tympeän palvelun vuoksi olisi tehnyt mieli perua koko kampaamoreissu, mutta piristystä oli saatava ja pelkkä kahvi ei nyt riittänyt. Menin sovittuun aikaan paikalle ja olin tyytyväinen, että hiukseni oli leikattu viimeksi juuri tässä samaisessa liikkeessä. Viime kerralla sain vähän ”pyyhkeitä,” kun jo alkuharjauksilla kampaaja ihmetteli mitä hiuksilleni oli tapahtunut, kun toinen puoli oli kuulemma monta senttiä lyhyempi? Olin ollut niin kyllästynyt roikkuviin hiuksiini ja leikkausaika olisi mennyt parin päivän päähän, niin iskin Fiskarssit juuri heränneen tyttäreni kouraan ja pyysin leikkaamaan. Yritti pyristellä vastaan, ettei ollut vielä herännyt ja hiustenleikkauskokemusta oli vaan sieltä 4-vuoden iästä, kun leikkasi veljensä hiukset. Se riitti minulle, työt alkoi seitsemältä, joten nyt alkoi olla jo kiire. Niin tyttäreni nappasi letin käteensä ja pisti sen poikki. Kerralla piristi. Siitä se tasaisuus.
No niin, istuin tuoliini ja tämä murtaen suomea puhuva kampaajani pelasti koko yrityksen maineen ystävällisyydellään ja huomaavaisuudellaan. Yritin etsiä katseellani palautelaatikkoa, johon olisin voinut jättää vinkiksi, että pistäkää nyt hyvänen aika porukan huomaavaisin, ystävällisin ja iloisin tyyppi siihen ovelle eikä päinvastoin. Minullekin olisi kannattanut ehdottaa tyvikohotusta, väriä ja permanenttia. Kaikki olisin ottanut, kun vaan äänensävy olisi ollut oikea. Pyöräni odotti koskemattomana polkijaansa ja niin huristelin hiukset vähemmän hulmuten kotiin.
Pätkittäin Pekingissä 