Meidän asumisyksikön porukoiden kanssa olimme varanneet hyvissä ajoin liput jääkiekkopeliin, Jokerit vastaan Pekingin Kunlun. Olikin hyvä, että olimme ajoissa liikkeellä,sillä areena oli melkein loppuunmyyty. Jääkiekkohenkistä porukkaa kun ollaan, niin helposti saimme kaksi taksillista jääkiekkointoilijoita haalittua kasaan. Tunnelma oli korkealla heti aamusta lähtien. Lounaan jälkeen hypättiin takseihimme ja suuntasimme kohti Hartwall-areenaa. Porukan innokkaimmat ”kiekkomiehet” toimivat 
ryhmänjohtajina, sillä olihan Hartwall-areena heille melkein kuin toinen koti. Muutamalla heistä jopa vakiopaikatkin, jotka nyt ammottivat tyhjyyttään, herrojen pitäessä seuraa meille. Aika uhrautuvaista sakkia, sillä ne heidän paikat olivat ihan kaukalon lähellä, kun taas nämä meidän sattuivat olemaan melkein katon rajassa. Siinä meinasi yrjöt lentää, kun alaspäin katsoi, eikä tarvinnut edes katsoa, kun heikotti. Piti muutamat kerrat ottaa kiintopiste keskittyneesti vastapäisestä katsomosta, että pysyi tolpillaan ja sai pidettyä ruumiinsa ja mielensä balanssissa. Pakko oli vetäistä muutamat nakkisämpylät, se korkeus oli vaan niin liikaa, joten ajattelin nakkisämpylöiden vähän tasoittavan tilannetta. Ainakin sen verran, että sai ne ajat olla turvallisimmilla vesillä. Mutta hyvin meille näkyi koko kentän tapahtumat, jopa nekin, joita ei olisi halunnut nähdä. Tuomari sai nimittäin hirvittävän tällin. Kolleegat läpsyttelivät poskille ja pienen huilin jälkeen pystyi taas jatkamaan tuomarointia. Konkari-katsojien mielestä tuomarointi oli tällin jälkeen epäreilua, mutta ei minusta. Tasapuolisesti jakeli jäähyjä, paitsi kerran pisti kiinanpojan ihan syyttä istumaan.
Entäs kun olivat keksineet sellaisen, kun kamera kuvasi sydänkehyksin jotain pariskuntaa, niin kehyksissä olevien piti pussata. Se tietysti näkyi koko areenan väelle ja TV-vastaanottimiin. Innostin tietysti meidän mukana ollutta pariskuntaa, että siitä vaan jos heitä kuvataan. Tietysti!!! Hitsi, minun toisella puolella istui karsi mies, mietin mitä ihmettä teen jos kamera kuvaa minua ja sitä!! Kopsautin kaverin olkapäähän ja ajattelin tehdä heti selväksi tämän pelin säännöt. ”Niin anteeksi, jos tuo pussauskamera sattuu kuvaamaan meitä, sinua ja minua, kun näin vierekkäin istutaan, niin minä en sitten mihinkään pussailuun ala.” Jatkoin vielä, kun kerran vauhtiin pääsin:”Minun aviomieheni asuu Pekingissä, kiekkomiehiä hänkin, tosin alemmissa sarjoissa mutta kuitenkin, sattuu just nyt katsomaan tätä peliä TV:stä ja olishan se hirvittävä isku jos näkis vaimonsa täällä pussailemassa jonkun ventovieraan kanssa!” Vierustoverini oli kuin ällikällä lyöty, katsoi toisella puolella istuvaa kaveriaan ja siitä ne jonnekin hävisivät. Koko pelin ajan viereinen penkki pysyi tyhjänä.
Jokerit voittivat, mikä tietysti pikkusen harmitti, mutta tunnelma oli koko rahan arvoista.
Pätkittäin Pekingissä 