Viimeinen viikko on käynnissä tällä erää Pekingissä. Kyllä on kaupunki muuttunut sitten viime visiitin. Mitä upeampia kauppakeskuksia on ilmestynyt katukuvaan ja lisää nousee. Sanlitunin seutu muistuttaa lähinnä jotain metropolia, mitä se ei todellakaan ollut kymmenen
vuotta sitten. Valaistut hulppeat rakennukset sekä catwalkit malleineen, on jotain, mitä olen nähnyt vain televisiossa. Joka mutkassa on jonkinlainen kahvila, ellei Starbucks tai Costa, niin jokin muu vähän erikoisempi. Ja tämä kaikki kävelymatkan päässä (n.5000 askelta, ei ihan). Ja sillä kävelymatkalla pääsee seuraamaan paikallisten elämänmenoa. Vanhusten rupattelutuokioita pihapiirissä, perheiden ulkoiluja, pingismatseja, kalastusta vihreänveden äärellä, mitä ihmeellisintä liikennettä, kulkukoirien selviytymistä liikenteessä ja kenen tahansa selviytymistä liikenteessä ja vaikka mitä.
Olin ihan unohtanut säännön, että kaikkia kääntyviä pitää väistää. No, nyt se kyllä jäi mieleen, sillä täys lastissa oleva kuorma-auto painoi jarrut pohjaan, kun minä tyllersin ajatuksissani katua ylittämään vihreiden palaessa. Siinä sitten yks ystävällinen herrasmies vähän ojensi, ettei noin holtittomasti parane teitä ylitellä, ainakaan jos haluat täällä vielä huomennakin tallailla. Ihan outo sääntö. Vaikka jalankulkijalle palaa vihreät, joudut silti väistämään kaikkia kääntyviä: mopoja, autoja, pyöriä, busseja, rekkoja, juoksijoita, koiria… Sillä jokainen kääntyvä tietää oikeutensa, eikä väistä. (Tulee niin mieleen se lapsena leikitty ”uhittelu,” kun pidettiin toisen käsistä ristikkäin kiinni ja käveltiin muita päin ja huudettiin”EI VÄISTETÄ, EI VÄISTETÄ!!!” ja viime hetkellä väistettiinkin kääntymällä. Muistatko?)
Hongqiao oli pysynyt suht ennallaan, jopa niin ennallaan, että yksi myyjä kyseli missä olen ollut nämä 10-15-vuotta, kun ei ole näkynyt :). Siellä sai pistää kaupantekovaihteen oikein tosissaan päälle. Hintoja ei kannata heitellä miten sattuu, vaan harkiten, sillä kauppoja hierotaan joskus hyvinkin pitkään. Nyt meillä oli aikaa ja kauppoja tehtiin tosi hartaasti. Hongqiao (helmimarkkinat) on markkinapaikka, joka on täynnä pieniä liikkeitä useammassa kerroksessa. Siellä myydään kaikkea: helmiä, vaatteita,kenkiä, liinoja, huiveja, leluja, elektroniikkaa, mausteita, ihan kaikk
ea. Aila vinkkasi minulle Tripsteri.fi/Peking-oppaan. Sen mukaan Silkkimarkkinoilla hinnat ovat 10-kertaiset, niin Hongqsiaon ovat ehkä vain kaksin-tai nelinkertaiset. Eipä sitten enää harmittanutkaan, vaikka tingin ostokseni aika maanrakoon. Tässä oppaassa oli myös sanottu, että Pekingin katukuvassa on hameenpituutta joka lähtöön ja niin lyhyttä hametta ei olekaan, mitä siellä ei voisi käyttää. Totta. Täytyy myöntää, että alussa jäin haavi auki tuijottamaan, olihan se järkytys, ainakin kun tullaan suht tiukan pukeutumiskoodin maasta(Qatar), niin kyllähän se järkytti. Kahdessa ja puolessa viikossa olen selvinnyt järkytyksestä, enkä enää ole haavi auki sen vuoksi. Nyt on haavini auki ihan muista syistä. Ostin kirjan, Yhden lapsen kansa, sitä lukiessa.
Pätkittäin Pekingissä 