Meillä on mukava autonkuljettaja, ystävällinen ja huomaavainen. Rientää avaamaan ovet, ettei tarvitse itse vaivautua :). Ajaa sulavasti ja tasaisesti, sekä on joustava liikenteessä. Löytää joka paikkaan. Pinkaisee kauppaan ostoksia kantamaan. Tulee virastoihin tulkkaamaan, vaikkei edes puhu englantia, mutta on niin välkky, että hoksaa kaiken mitä tarkoitamme. Joidenkin kanssa sitä tulee ymmärretyksi, vaikkei yhteistä kieltä olisikaan ja joidenkin kanssa taas väärinymmärretyksi, vaikka puhuu samaa kieltä ja on ollut naimisissa liki 20-vuotta 🙂 .
Sovittuun aikaan odottaa tämä, Mr Yang auton kuljettaja, auton vieressä ovea auki pitäen. Ei tarvitse arpoa mikä olisikaan se minun auto, niinkuin edellisessä maassa ollessamme. Kyllähän nekin kuljettajat mukavia olivat, mutta kun eivät tehneet elettäkään, että heidät olisi erottanut muiden autojen joukosta. Siellä sitten kurkin joka autoon, että sattuiskohan tämä olemaan minun kuskini….. Mielummin lyyhistyivät alemmaksi penkeissään, etten vaan huomaisi. Joka kerta siellä seisoskellessani se touhu otti niin pattiin. Ei ota enää :). Kiitos mukavan Mr.Yangin. Kaipaan minä silti sinne. Ihanat ystävät, aurinko, ystävällisyys.
Han Sebo ottaa kaiken irti tästä palvelusta. Tai ehkä sillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Se on täälläkin niin että, mies on se jota kunnioitetaan. Han Sebo ei kanna mitään, työsalkunkin Mr Yang nappaa siltä. Minusta se huomasi heti ensi silmäyksellä, että tuo on kantanut elämänsä aikana niin paljon, että antaa suosiolla kantaa apuna. Komentohan on ihan eri, kun Mr Yang ei ole paikalla.
Taas kerran kun olimme liikenteessä ja minulla oli vähän suurempia hankintoja, niin sattui rahani loppumaan heti alkumetreillä. Sanoin Mr Yangille, että ajetaan vaan kotiin. Mr Yang oli ihmeissään, että nytkö jo? Sanoin että ”rahat loppui!” Mr Yang avasi hanskalokeron ja kysyi:”Paljonko tarvitset?” Minä siihen:”Ei, ei enhän minä mitään….. no jos 300 lainaat?” Mr Yang otti nivaskan seteleitä ja ojensi minulle. Ei pöllömpi auton kuljettaja, vai mitä?? Maksoinhan minä ne hänelle takaisin ja kiittelin kovasti.
Kun Han Sebo on lähdössä jääkiekkopuuhiinsa, tulee Mr Yang hyvissä ajoin hakemaan varusteita meiltä sisältä asti. Kuitenkin jo ihan ensimmäisissä junioreiden harjoituksissa, kun meidän Liivei 7-vuotiaana pelasi, valmentajat tekivät selväksi, että jokainen kantaa varusteensa itse, ei äidit eikä isät. Niin jokin tässä nyt on pielessä…….. Han Sebon joukkueella on kaikenlaista mukavaa niin peleissä kuin vapaa-ajallakin. Ovat niin nuoria, vissiin parikymppisiä suurinosa porukasta. Olivat hommanneet joukkuelippiksetkin. Nyt on Han Sebokin niin nuoren näköinen, että minua varmaan luullaan sen äidiksi. Jos nyt menen sinne jäähallille pelejä seuraamaan, niin pistän kyllä hiukset leteille ja tikkarin suuhun, niin vältyn turhilta kyselyiltä.
Pätkittäin Pekingissä 