Kuvat eivät liity juttuun, mutta ovat virittämässä teitä tulevaan tunnelmaan. Lina, ekalla reissullamme.
No niin, asunto löytyi. Sanlitun, Peking, Kiina. Jos tämä ei sinulle paljon kerro, niin voin sanoa, että Han Sebolle aika unelmapaikka. Ja hänen vaimollensa. Ulos ovesta ja olet heti kaupungin vilinässä. Kaikki on lähellä tai ainakin melkein. Katu on tunnettu baareistaan, joita on vieri vieressä, ja paljon. Minua ei ne baarit niin kiinnosta, mutta se kaupungin syke. Tällä kertaa asunto on vähän alempana, ainoastaan kerroksessa 16. Toivottavasti kuitenkin sen verran korkealla, etteivät kaikenmaailman ötökät jaksa kiivetä sinne asti. Ei niitä Qatarissa ainakaan näkynyt kerroksessa 29.
Liivei, sillä samalla reissulla.
Ei ollut Han Sebo tajunnut hissin merkkiä katsoa. Minä katson sen aina. Tietysti. Kun suomalaisella Koneella mennään, voi nauttia matkasta ja olla rauhallisin mielin. Muissa merkeissä täytyy aina olla vähän varuillaan, ainakin pidemmillä matkoilla. Qatarissa huristelin sinne meidän 29 kerrokseen taas kerran, tällä luotettavalla suomalaisella. Väliltä hyppäsi kyytiin joku työmies, vissiin vahingossa, koska ei ne muuten meidän kanssa samaan aikaan hissiin tulleet. Yritti poika olla hyvin huomaamattomasti, ainakin aluksi. Melkein perille asti pääsimme, kun hissi pysähtyi ja palohälyttimet pärähtivät soimaan. Yritettiin painella ovenavausnappia ja kaikkia niitä muitakin, mutta mikään ei toiminut. Alkoi hikipisarat nousta tämän matkakumppanini otsalle ja posket punoittamaan. Sain kuin sainkin hätäpainikkeen painettua ja niin sieltä alkoi kuulua surinaa. Samassa tämä hikipisaroita puskeva työmies alkoi huutaa täysillä:”Mayday,mayday…”minkä paniikiltaan kykeni. Otin rauhallisesti ohjat omiin käsiini, iskin nyrkkini hysteerisen työmiehen kitaan ja kerroin rauhallisesti surinan suuntaan, että olemme jumissa hississä, työmies ja minä. Käskivät ottaa iisisti, eikä kuulemma ollut hätää. Samassa hissi alkoi hiljalleen valua alaspäin. Työmies haukkoi henkeä ja alkoi uhkaavasti sinertyä. Onneksi repustani löytyi paperipussi. Iskin sen työmiehen suuhun nyrkkini sijaan ja näytin, että hengitä syvään. Ei ollut tuo bangladeshin kieli hallinnassa, siinä tilanteessa, niin esitin ja pistin kaikki näyttelijän lahjani peliin, miten pussiin hengitetään. Mies oli hädässä, nyt oli toimittava. Samassa laskeuduimmekin jo pehmeästi suomalaisella Koneella Qatarin maaperälle. Hissin ovet avautuivat moitteettomasti ja niin me astuimme pois ahtaasta, yhteisestä loukustamme. Työmies pyörtyä pätkähti siihen paikkaan ja siitä ne kolleegat korjasivat hänet talteen. Olipahan hissimatka.
Tulipahan todistettua, että suomalainen Koneen hissi tuo turvallisesti perille. Olen ottanut tavaksi käyttää portaita hissin sijaan, ellei hissi ole merkiltään Kone. Ihan vaan periaatten vuoksi. Suosin suomalaista, eikös meitä siihen kannustetakin.
Pätkittäin Pekingissä 