Alkuviikosta asettui mies Kiinaan, tämä ennen sponsorina tunnettu. Kiina risti hänet Han Seboksi vuonna 2001, kun sinne muutimme ensimmäisen kerran. Lapset olivat Liivei just täyttänyt 2-vuotta ja Lina 3-vuotias. Varmaan minullekin olivat keksineet jonkin hauskan kiinalaistyylisen nimen, mutta onneksi se on jo unohtunut. Työkomennuksen piti kestää silloin kaksi vuotta, mutta se venähti neljäksi vuodeksi.
Oli Pekingin kaupunki muuttunut sitten viime näkemän. Tuttu turvallinen Carrefour oli sentään paikallaan. Mutta minun niin kovasti arvostamat, pakkaajapojat, olivat poistuneet kuvioista. Harmi, nämä monien ihmisten päivän pelastajat, ovat nyt teillä tietämättömillä. Osaan minä itsekin ostokseni pakata, mutta siinä sai samalla vaihtaa ystävälliset katseet, hymyt, kiitokset,hyvän päivän toivotukset, treenata kielitaitoa yms. Mutta jotain hyvääkin, muovipussit, joita ennen jakelivat holtittomasti, olivat nyt muuttuneet maksullisiksi. Ehkäpä saastutus saadaan pikku hiljaa kuriin tuollakin päin maailmaa. Qatarin pohatoille jos laitettais sama meininki, niin loppuisi kokonaan muovipussien käyttö sillä suunnalla. Qatarissa aluksi harmitti, etteivät olleet mitään roskien lajittelusysteemiä keksineet, kunnes siihen tottui, eikä enää ajatellut koko asiaa. Tosin kerran eteeni osui pahvien keräysastia, jota käytin muutaman kerran, mutta kun näytti ettei sitä muut käyttäneet, niin minäkin lopetin. Käytetyille vaatteille ilmestyi paikalliset uffin laatikot, joihin roudasin jotain. Nyt Suomessa ollessa taas lajittelen kaiken. Yritän hyvitellä kahden Qatarin vuoden holtitonta roskaamistani. Komposti on ihan omassa pihapiirissä, mutta muut vien pitkin kaupunkia oleviin keräyspisteisiin. On kuulkaas hyvä olo tästä maailman pelastamisesta, joka kerta lähden kompostiltakin rinta rottingilla. Pienistä puroista ne valtameretkin syntyy, vai miten sitä sanotaan.
Onkohan näitäkään enää??
En vielä pysty kertomaan Pekingin tämän hetkisestä tilanteesta, koska ensimmäinen oleskeluni siellä on vasta noin kuukauden kuluttua. Tiedot tähän ovat tulleet skypen välityksellä Han Sebolta. Asunnon etsintä on käynnissä ja skypen välityksellä olen päässyt näkemään jos jonkinlaista huoneistoa. Yritin antaa ohjenuoraksi: tavallinen huoneisto. Ei mitään makuuhuoneen nurkkaan viritettyjä suihkukoppeja tai ammeita. Eikä myöskään keittiöön väsättyjä erillisiä koppeja liedelle. Eiköhän sieltä jonkinlainen asunto löydy, toivoisin kuitenkin, että siinä olisi vähemmän torakoita, kuin edellisessä Kiinan asunnossamme.
Pätkittäin Pekingissä 