Mökkireissu

Ehkä sitä kuitenkin kaipasi eniten, maailmalla ollessa, kesämökin rauhaa. Istuskelua terassilla kuunnellen lintujen laulua, sielun levätessä järvimaisemassa. Se jäi nyt kuitenkin kokematta, vaikka mökille vihdoin pääsimmekin. Meidän mökki oli vallattu, tai oikeastaan se terassi. Ensimmäisenä mökkiaamuna istahdin terassille nautiskelemaan kahviani, raikkaiden tuoksujen ja hiljaisuuden vallitessa. Yhtäkkiä jostain eteeni lensi kaksi vihaista lintua (ängriböödsejä) ja aloittivat armottoman ahdisteluni. Huusivat kuin hullut ja tekivät hirveitä syöksyjä kohti. Pakenin sisälle ja tuskailin sikeitä vetelevälle sponsorille, että mikä ihme noita lintuja vaivaa?? Kunnes jo samassa tajusin niillä olevan pesän, siinä räystään tuntumassa. Eipä siihen tarvinnut mikään biologi olla, että sen oivalsi. Sen verran luonnonsuojelijan verta virtaa minussakin, että samantien rauhoitin sen osan terassista tälle lintupariskunnalle. Ulko-ovi meni käyttökieltoon ja siihen kirjoitin kissan kokoisilla kirjaimilla plakaatin: EI ULOSKÄYNTIÄ ! Nyt käytössä oli ainoastaan saunan ovi. Puutarhakalusteet raahasin pihalle, mahdollisimman kauas terassista, pesintäalueesta.

Kissa oli päättänyt käyttää vain vakio-oveaan, eikä tullut pariin päivään ulos, kun ovi ei auennut. Ja sitten vihdoin, kun antoi periksi ja tuli ulos saunan ovesta, oli tämä lintupariskunta sen kimpussa. Ahdistivat sen auton alle ja molemmin puolin autoa rääkyivät sille minkä kurkusta lähti, kunnes menin väliin ja kannoin tämän vähemmän urhean otuksen sisätiloihin. Vielä ikkunan läpikin ne tekivät älyttömiä itsemurha syöksyjä kissaa kohti, joka vain seurasi villiä menoa turvallisesti ikkunan takaa. Illaksi tilanne rauhoittui ja pariskunta piti ruokinnassaan tauon, jolloin ulkoilu oli mahdollista, kissallekin. Ihmettelin kyllä, miten uskalsivat jättää pesän, vaikka meitä uhkatekijöitä oli niinkin lähellä. Niin se on vaan luotettava, että elämä kantaa. Levättävä sitä on meidän vanhempienkin.

Aamulla olivat taas virkeinä lennättämässä suupielistä roikkuvia matoja poikasilleen. Poikasten lentoharjoitukset alkoivat sopivasti meidän vaihtaessamme maisemaa. Muutamassa päivässä oli lentotaito saavutettu, sillä pesä oli tyhjä, kun sinne palasimme. Olivat jättäneet jälkeensä ainoastaan valkoisia ja sinisiä läiskiä, pieneksi puhteeksi lomailijalle.

Odotin kovasti säätiedotuksen lupailemaa trooppista säätä, että olisin voinut edes yhden päivän ottaa lunkisti. Se ei nyt kuitenkaan osunut minun kohdalleni. Turhaa tässä valittelen, sainhan nauttia sellaisesta melkein kaksi vuotta, joten tulipahan mustikat ja vadelmat kerättyä.