Halusimme ihan konkreettisen muiston koti-Suomeen tästä Lähi-idän visiitistämme. Meiltä puuttuu Espoon kodin olohuoneesta kattolamppu ja täällä sattuu olemaan huikeita lamppuliikkeitä. Ei me ihan niitä ökyimpiä kristallikruunuja ajateltu, vaan sellaista vähän tavallisempaa messinkistä. Ampaistiin autollamme Salwaroadille yhden valaisinliikkeen pihaan ja eikun sisälle. Myyjät huomasivat heti, että nyt on sen verran köyhän näköinen pariskunta, että ohjasivat meidät suoraan liikkeen takaosaan. Etuosa liikkeestä oli täynnä toinen toistaan upeampia yksiön kokoisia kattokruunuja. Timantit loisti ja kulta kimalsi. En ilennyt kuin yhden vähän vaatimattomamman kruunun hintaa vilkaista, olihan se pitkälle yli toistakymmentätuhatta rialia. (Sen kun jakaa neljällä, niin saa hinnan euroina.) Mutta sitten alkoi ne tavallisemmat, mattimeikäläisten lamput. 
Parissakymmenessä vuodessa on nuo maut hioutuneen sen verran, että samaan lamppuun päädyimme. Ja kun hinta tippui jo heti kättelyssä 42%, niin olihan se miettimisen paikka.
Myyjä, paikallinen mies, oli tosi mukava ja jotenkin niin miellyttävä, että ihan senkin vuoksi ruvettiin hieromaan kauppoja ihan tosissaan. Kahvi-ja teetarjoilu pelasi, niinkuin aina tälläisia isompia hankintoja tehdessä. Kysyin sponsorilta jossain vaiheessa, että ihan oikeastiko me ollaan tuota lamppua ostamassa? Kuulemma olimme. Itse taisin olla enemmän vaan tinkimis-ja jutun isku puuhissa, tämän samalla tavalla englantia vääntävän miekkosen kanssa. Kyllä palvelulla on merkitystä, sanon minä. Menimme ihan vaan katselemaan näin aluksi, mutta hyvän palvelun ansiosta teimme kaupat samantien. Sovimme seuraavaksi aamuksi lampun noudon. Puhelin pirahti aamulla, kun olimme jo matkalla lamppuliikkeeseemme. Ystävällinen myyjä ilmoitti, että nyt voitte laittaa kuskin hakemaan lamppuanne. Eihän meillä mitään kuskeja ole, itse se on ostokset noudettava. Kurvattiin liikkeen pihaan ja jäin autoon odottamaan, kunnes sponsori tulikin samantien takaisin. Oli kuulemma väärä liike. ”Miten niin väärä liike?” ihmettelin minä ja painelin itse liikkeen ovesta sisälle, mumisten samalla,että kaikki se on itse tehtävä! Niin, olihan se valaisinliike, mutta ei kuitenkaan se meidän liikkeemme. Kyllä me ihmettelimme, kunnes myyjä tuli sanomaan, että näitä heidän liikkeitään on tämän kadun varrelle ripoteltu useampiakin. No niin oli. Löydettiin onneksi vielä se omammekin. Niin oli muisto matkastamme takapenkillä. Ja seuraavaksi vienkin sponsorin vaatekaupoille, ihan vaan katselemaan.
Pätkittäin Pekingissä 