Aamulla töihin lähtiessään sponsori huikkasi ovelta:”Jos meet lenkille Ooredoon kautta, niin kurkkaa pihalle, meillä on siellä juhlat.” No kyllä olikin, musiikki pauhasi niin, että melkein meille asti kuului. Pakkohan se oli sitä kautta mennä. Kurkkasin pihalle, mutta kun olivat telttoja
viritelleet, niin en nähnyt mitään. Vartija puheli kännykkäänsä ja minä viitoin hänelle, että kurkkaan vaan nopsasti sisälle, sopiiko? Ei vissiin sopinut, kun lopetti samantien puhelunsa ja tuli kyselemään minulta kulkulupia. Sanoin että, unohtui kotiin eikä se kyllä ole teidän firman lupa vaan Espoon kaupungin, käynkö hakemassa? Ei tarvinnut hakea, väärä firma, sillä ei pihallekurkkauslupaa heruisi. Yritin vielä, kun vauhtiin pääsin ja juttu tuntui luistavan. Kerroin, ettei minun henkilökorttini ole mikä tahansa, siihen sisältyy ensiapukortti, hygieniapassi, palo-ja pelastuskoulutus, sammutuskoulutus, lääkelupia ja jos diabeetikoita on, niin saan pistääkin. Vieläkö sanot, ettei minun firman kortti kelpaa? Ei kelvannut, pysyi päätöksessään, mutta hymyili.
City centterin ja meidän talon välimaastoa.
No, minä jatkoin lenkkiäni. Tiesinhän minä, etteivät ne minua sinne päästä, kunhan yritin. Ja sitä paitsi oli mukava jututtaa sponsorin firman vartijoita. Sain hyvää harjoitusta englannin opintoihini todellisessa tilanteessa. Minulle tämä on parempaa kielen opiskelua kuin koulunpenkillä kirjasta opiskelu. Vaikka kompastelen englantini kanssa, niin se tuo ihan mukavan sävyn keskusteluun. Ei tässä täydellisiä olla, eikä tarvitsekaan. Tuskin se täydellisesti kielet hallitsevakaan ihan täydellinen on, kuitenkin valittaa muutamasta liikakilosta tai naamassa olevasta finnistä.
Lenkkeilyreitin varrelle oli tuotu jo rekvisiittaa tulevaa itsenäisyyspäivää varten.
Siinä Emiirit.
Palmuihin lyhtyjä, tornitalojen seiniin Emiirien kuvia, joka paikkaan kukkia ja maan lippuja. Ja tuo aurinko, se on paras koristus.
Sattuipa eteeni yhtenä päivänä kameliratsastus seuruekin, olisivatkohan olleet jaloittelemassa vai treenaamassa. Oli hienon näköinen saattue. Jäin töllistelemään monttu auki ja työmiehet ihmettelivät mikä mulle tuli, kun niin riehaannuin. Nyt oli oltava nopea, nämä oli saatava ikuistettua. Sinne lensi tien poskeen juomapullot, reput ja muu sälä. Kamera esiin ja äkkiä. Kerkisin!
Pätkittäin Pekingissä 