Meni heti aamusta tietokoneyhteys poikki. En tiedä mitä tein, mutta niin vaan napsahti. TV:stä ei näkynyt, ei läppäristä, ei tabletista, ei LM:n unohtuneesta koulun koneesta. Puhelin sentään toimi. Kyllä minä useamman tunnin niitä piuhoja sovittelin, vääntelin ja varmistelin. Soitin sponsorille, ei joutanut, vaikka viestitin, tärkeetä, nyt on tosi tärkeetä. Aina vaan viesti takaisin: Kokouksessa. Eikö ne edes vessassa käy välillä?? LM ei vastannut edes tekstariin. Olisko ollut tentissä, kun ei mitenkään reagoinut. No juniori älysi soittaa skype puhelun, tosin ihan muissa merkeissä, mutta auttoi tietenkin, kun kerran hallitsi nämä laitteet. Ei saatu toimimaan, kun minunkin olisi pitänyt jotain hallita ja juniorin piti päästä läksyjensä kimppuun.
Eihän minulla ohjelmien kanssa hirveä hätä ollut, kun kerran tänään ei tullut eduskunnan kyselytunti. Onneksi. Bluesin pelikin vasta illalla. Se on sponsorillekin niin tärkeä, että jos ei näkymään saada, niin lähdetään vaikka paikan päälle. Jos olisi eduskunnan kyselytunti ollut, niin silloinhan olisin mennyt vaikka naapurin TV:n ääreen. Se on älyttömän hyvä ja vauhdikas ohjelma. Olen jäänyt ihan koukkuun siihen. Onhan se välillä tosi lapsellinen ja sellaista saman jauhamista eri sanoin, mutta välillä tosi mielenkiintoinen. Kyselytunnin aikana minulle ei kannata soitella, tai voi soitella, mutta en vastaa. Vähän niin kuin Kauniit ja rohkeat silloin muinoin äideille. K tietää miten tärkeää politiikan seuraaminen on mulle nykyisin. Parasta TV:n antia.
Tässä taannoin yksi lempi seurattavani teki aikamoisen mokan. Se oli hyvä opetus minulle. Olin sinisilmäisesti samaa mieltä hänen kanssaan, kun hän osaa asiansa, on edustava ja taitava puhuja. Ulosanti erinomaista. Näin sitä voi hyvällä esiintymisellä saada puolelleen, vaikka sanoisi mitä. Kyllähän tästä mokasta varmasti kaikki opiksi otti, etenkin minä. Olen entistäkin tarkkaavaisempi kuuntelija ja kriittisempi. Ja mikä tärkeintä, nyt kuuntelen vielä tarkemmin niitä takertelijoita, niitä joiden paperit tärisee ja puhe töksähtelee. Heillä sitä vasta tärkeää sanottavaa voikin olla. Esiintyminen ei suju niin rutiinilla, hermostuttaa ja jännittää. Sanoo vaan sen mikä sanottava on, eikä jää nautiskelemaan valokeilaan. Mutta anteeksi pyysi, tämä liioitteleva edustajani,se oli hyvin tehty. Se on monille vaikeaa, jopa niin vaikeaa, etteivät tee sitä koskaan, vaikka sillä olisi pelastettavissa paljon, jopa ihmissuhteita. Minulta sai anteeksi ja se moka on pois pyyhitty, mutta toista samanmoista on jo vaikeampi pyyhkäistä. Ja sitä paitsi, kenelläpä meistä ei joskus lipsahtaisi liioittelun puolelle.
Ei alkanut sponsoria kuulumaan, vaikka Bluesin peli uhkaavasti lähestyi. Kyllä kun oli parhaimman kaverinsa synttäreille meno, niin silloin oli sitten ajoissa. Soitteli ja varmisteli moneen kertaan, et
tä olinhan varmasti valmiina. Ohjeistus kuului:”Odotat alhaalla, lahja mukana, juhlavaatteet päällä.” Huristeltiin tuhatta ja sataa läpi ruuhkien. Viimeisiä vieraita olimme, mutta päivänsankari jätti kaikki puuhat ja juoksi iloisesti meitä vastaan. Synttärisankarin vieraat pelasivat pelejä vanhempineen ja ilo oli ylimmillään. Huojentuneena huomasin, että kakku oli vielä koskematon. Onneksi, sillä se oli niin hieno, että se piti nähdä ja maistaa. Seve 6v, ihana päivänsankari.
No, mutta kuitenkin. Sponsorin kotiuduttua masiinat jälleen toimivat. On se ihmeellistä, kun teknillisen koulutuksen saanut koskee laitteeseen, niin heti toimii.
Pätkittäin Pekingissä 