Tää on meille varattu!
Meidän leiri ja vesistön toisella puolella Saudi Arabia
Naapurileiri
Yksinäinen pyöräilijä
Pakkaaminen oli kovassa vauhdissa. Mukaan piti ottaa mahdollisimman vähän tavaraa, veimmehän auton tilasta suurimman osan, me: K, KK, sponsori, LM ja minä. Äiti soitti siinä pakkauksen lomassa ja erehdyin sanomaan minne olemme menossa. Hänelle tuli just sillä sekunnilla mieleen, miten joku pariskunta oli kuollut aavikolle, vissiin jenkeissä, oli juomiset loppunut. Juniori huikkasi skype-puhelun sivusta, että teitä lähtee varmaan myös toinen autollinen, niin kuin neuvottu on. Rehellinen kun oon, niin sanoin meidän pärjäävän ihan yhdellä autolla. Vaistosin jotenkin, että nyt tarttui huoli myös häneen. ”Vanhat aavikon kävijäthän neuvovat, että aina pitää olla toinen auto mukana jos sattuu jotain!” paasasi juniori. Rauhoittelin tätä kaksikkoa:”Meillä on kännykät ja K:n ipad toimii aina ja joka paikassa, vartioasema on lähellä ja meillä on niin hyvät kaverit Dohassa, että kyllä he meidät hakevat jos jotain sattuu. Viimeistään maanantain hieronnassa jos ei olla, niin L lähtee varmasti meitä hakemaan”.
LM oli pakannut matkalaukullisen tavaraa mukaan. Piti olla tekemistä koko tylsälle matkalle, kun ei kerran kaveria saanut mukaan. Suosiolla hän luopui meikeistä, dödöistä, peilistä, ilta-asusta, lämpimistä vaatteista, kirjoista… Pieneen olkalaukkuun meni kaikki tarpeellinen. Vettä, sitä otettiin nyt paljon, että vältyttäisiin siltä äidin varoittaman pariskunnan kohtalolta. Laitoin vielä meloninpaloja rasiallisen, jos sattuisivat olemaan viimeinen oljenkorsi pelastumiseen kuivumiselta sekä sujautin ihan varmuuden vuoksi vielä jokaisen laukkuun vesipullot.
Naapuri kalastajat
K Ja KK odottivat alhaalla auto täynnä nuotiopuita, telttoja, patjoja ja vaikka mitä. Ei kun autoon ja menoksi. Sponsori tuli suoraan jääkiekkopelistään, minkä olivat hävinneet, muttei se haitannut. Nyt oli tunnelmat kohillaan, kaikilla.
Aavikkoviikonloppua oli menossa viettämään muutama muukin. Liikenne oli vilkasta, kuin mökkiviikonloppuina Suomessa konsanaan. Ainakin yhdellä oli mukana WC kera tupla keraamisen käsienpesualtaan. Näyttihän tuossa olevan myös kullatut hanat. Vie ne kuulemma ilmastointilaitteetkin mukanaan. Ihan vaan retkivarustuksena. Näin LM:n ilmeestä, että hieno homma, perhe K:lla on varmaan myös kamojen joukossa kunnon vessa. Ei ollut. Ja näin tämä ihmelapsi pystyi olemaan koko reissun käymättä vessassa. Pikkuisen olin kyllä huolissani, miten mahtoivat selvitä vessakuljetuksen kanssa sen pomppuisen aavikko pätkän. Sitä sentään oli useampi kymmenen kilometriä.
Sekatavarakioski
Oli niin aukeaa, ei puita, ei palmuja, vaan hiekkaa silmänkantamattomiin. (Vois nämä ihmiset Suomessa käydessään, ihmetellä sitä meidän puiden määrää).Sitten yhtäkkiä yllättäin eteen tuli kioski. Keskellä, ei mitään, tönötti yksikseen. Siitä olisi voinut tehdä vielä viime hetken ostokset. Meillä ei ollut tarve, vettäkin oli riittävästi.
Perille päästiin ja leiriydyttiin kahden arabileirin väliin. Toisella puolella kalastivat ja toisella bailasivat hyvän, paikallisen musiikin tahtiin. Näköetäisyydellä oli myös vartioimisasema, olimmehan Qatarin ja Saudi Arabian rajalla. Siitä olis huonompikin uimari uinut naapuri maahan. Ei kylläkään kokeiltu. Teltat pystyyn, patjat täyteen, tuolit ja pöytä paikoilleen. Kyllä huomasi, että K Ja KK olivat pystyttäneet leiriä ennenkin. Perhe Hämäläinen & Karvinen seisoi tumput suorina, eikä osannut tehdä mitään. No, osattiin me syödä. K oli tehnyt taivaallisia lampaankyljyksiä, vedettiin niitä kaksin käsin. Väliin vähän punaviiniä ja taas kyljystä. Suomessa ei syödä lammasta, kun siinä maistuu se villa. Tässä ei maistunut eikä täällä kuulemma muissakaan lampaissa.
Leirinuotio
Monenlaisista hiekkaan painautuneista jäljistä päätellen, yön aikana dyyneillä oli juoksennellut jos jonkinlaista eläintä. Ei me muita nähty kuin valkoinen sisilisko. Ja ihan mukava etteivät tulleet vierailulle, vaikka meidän telttaan olikin avoimet ovet koko yön.
Auringonlasku
Minä olin se joka heräsi ensimmäisenä ja nautin siitä hiljaisuudesta. Muut leirit olivat pakanneet kimpsunsa ja kampsunsa yön aikana ja lähteneet. Oli niin mukavan rauhallista, ohi uiskenteli pikkukaloja parvissa. Muutamat hyppelivät ja vaikuttivat aika onnellisilta. Ohi lenteli lintuauroja, ihmettelin olivatko muuttolintuja vai lentääkö ne aina auroissa. Eihän niiden nyt sieltä olis tarvinnut minnekään muuttaa. En tiedä, jospa määränpää oli Saudi Arabia. Liplatteli siitä ohitse myös hirvittävä määrä muovipusseja ja muuta mönjää, mutta onneksi ennen kuin meidän leiri heräsi, sillä aamu-uinti oli heti herättyä.
Ei kaivannut LM kamppeitaan, tekemistä riitti: tähtitaivaan ihmettely, uiminen Persianlahdessa, dyynit ja kaikki se erilaisuus sekä pieni annos aurinkoa. Nyt voi muutaman päivän olla ilman D-vitamiinipillereitäkin. Mulle teki ihan hyvää luopua yhdeksi yöksi oman sängyn mukavuudesta ja voittaa aavikkopelkoni. Kiitokset reissun järjestäjille. Kokemus oli huikea.
Pätkittäin Pekingissä 