Frankfurtin lentokentältä
Meidän lennon ekalle pätkälle, Helsinki – Frankfurt, sattui itkuinen vauva. Äiti ja isä yrittivät viihdyttää minkä kerkesivät. Jos jonkinlaista lelua heiluttelivat naaman edessä. Huuto vaan yltyi. Heiluttelivat ja hyppyyttelivät, mikään ei auttanut. Minä, kahdesta vauvasta hengissä selvinneenä, supisin LM:n korvaan että, antaisivat maitoa. Tuttipullo suuhun, niin varmasti rauhoittuu. Koko koneellinen veteli croisantteja naamaan ja tämä yksi vauva joutui tyytymään katselijan osaan. Vessasta tultuani vauva oli rauhoittunut. Emäntä oli käynyt sanomassa, että antakaa nyt hyvät ihmiset sille maitoa. Kyllä LM sai olla ylpeä. Hänen äitinsä tietää nämä niksit. Vedettyään pullollisen maitoa, nukkui loppu matkan eikä inahtanutkaan. Perillä saivat ravistella hereille, eikä sittenkään herännyt. Oli vanhemmatkin väsyneitä. Voin taata, että tämän äidin niska-hartiaseutu on vieläkin enemmän jumissa kuin minun. Kahta vauvaa yötä päivää hyppyytelleenä, heijanneena ja kaikki rauhoittelukonstit kokeilleena tiedän kokemuksesta. Enkä muuten yhtään ihmettele, 
vaikkei tämä pariskunta älynnyt kokeilla maidon juottamista. En minäkään älynnyt silloin n.17-vuotta sitten. Miten niin pieni ihmisalku, voi vetää maitoa yhtenään, yötä päivää. Se se oli järkyttävintä tajuta, että yölläkin heräsi syömään. Ei nukkunut, ei. Luulin tietysti, että sairas on, kun kokoajan itki. Onneksi satuin piipahtamaan työpaikalla ja nämä vauva-asiantuntijat tiesivät kertoa, että maitoa vaan kehiin, niin kyllä nukkuu. Ja niin teki.
En valita taas vähään aikaan mistään. Minun teinit istuivat niin kiltisti paikoillaan. Söivät ja joivat. Kävivät itse vessassa ja silleen. 
LM:n luokalla on kolmospojat. En voi edes kuvitella, miten heidän lennot on sujuneet vauva-aikana. Päätä särkee pelkkä ajatuskin. Mutta kun näin, kaverini luona kyläillessä, miten hyvin kaksosten äiti selvisi nälkäisten lastensa kanssa, niin ei minun huolissani tarvitse olla. Sujui niin näppärästi. Paremmin kuin minulla yhden syöttäminen. Osaltaan vaikutti varmaan myös äidin rauhallisuus. Eikös sitä sanota jotenkin niin, että sen verran annetaan, kun kykenee hoitamaan. Kyllä on luottoa minuun ollut, kun kaksi on annettu. Sen verran hyvin luoton antaja on kuitenkin tuntenut tyypin, ettei laittanut niitä yhtä aikaa.
Mutta kyllä sille kolmosten äidille haluaisin kahvit tarjota.
Pätkittäin Pekingissä 