Tulinen lauantai

Pelataan sählyä lauantaisin Suomi – koululla. Hyvät pelit joka viikko. Pelaajia on pikkupojista meihin jo vähän varttuneempiin. Pikkupojat ovat huippu hyviä sekä moni isompikin. Sitten on hyviä ja kohtalaisia. Ja sitten olen minä. Ei minua mitenkään väheksytä, ottavat minut ihan samalla tavalla kuin muutkin pelaajat. Kovasti kannustavat ja kerran antoivat minun vetää rankkarinkin. Eihän se maaliin mennyt, vaikka ihan tunsin miten meidän joukkue ja varmaan vastustajatkin toivoivat, että olisin tehnyt sen. Hyväksi yritykseksi kehuivat. Meidän joukkueen muut pelaajat olisivat saaneet siitä maalin, mutta ovat niin ystävällisiä, että näin pääsisin edes kerran koskemaan palloon. Ei minulle syötellä kannata, en ihan vielä ole oppinut sitä pallon kuljetusta mailalla. Pikku hiljaa, pikku hiljaa.  Mutta pallon perässä kyllä juoksen ja joskus kovastikin. Hirmunen hiki siellä tulee joka kerta, paitsi viime kerralla, kun en pystynyt pelaamaan. Kylmä tuli. Vai olisko johtunut, kun olo oli niin omituinen. Oli kuulemma vatsatautia liikkeellä.

Ennen lähtöä sponsori aloitti ruuan esivalmistelut. Halusi yllättää perheensä kokkaustaidoillaan. Yritin pysyä poissa keittiöstä, mutta vaikeaa se oli. Sain kuitenkin jonkin neuvon huudettua oven raosta. Lopulta lukitsin itseni makuuhuoneeseen ja laitoin musiikit soimaan, etten kuulisi keittiöstä kantautuvia ääniä. Tällä kertaa en puuttuisi koko hommaan. Kaikki oli paloiteltuna, joten pelistä tultua olisi vain paistaminen.

Pelit tuli pelattu ja sitten ruuanvalmistuksen jatko-osa nro.2. Nyt en voinut enää pysytellä poissa keittiöstä. Sponsori tuntui olevan pulassa ruokalajiensa kanssa, tai siltä se ainakin minusta näytti. Yksi ruokalaji oli valmiina ja muut alkutekijöissään. Kaikki oli kuitenkin tarkoitus tarjota yhtaikaa. Laitoin lieden täyteen pannuja vinkkinä, että näin. Tämän avustuksen turvin siirryin kattaus puolelle.

Ruokailijat paikalle ja tämän Kiinalais sapuskan kimppuun. Tuoksu oli ainakin hyvä. Siinä yritimme arpoa mikä oli se vähiten tulisin ruokalaji, että LM:kin voisi jotain syödä. Oli melko chilistä, muuten oikein herkullista. Vettä kului kannu kaupalla ja yritimme sammuttaa liekkejä suustamme, niin riisillä kuin jugurtillakin. Vedet valui silmistä, hiki otsalta ja suusta iski liekit. Sponsori itse oli tainnut tottua jopa näin tuliseen, kun piti muina miehinä keskustelua yllä. ”Kumpi minun bravuureistani on teidän mielestä muuten parempaa, tämä nro.1 Kiinalainen sapuska vai nro.2 Jalostajan hernekeitto?” LM ei voinut puhua, kun liotti kieltään jäävedessä, joten nosti vaan yhden sormen pystyyn merkiksi vaihtoehto ykkösestä. Samaa mieltä oli juniori ja turvonneen kielen sekä huulieni vuoksi puheestani ei saanut selvää, joten minunkin yksi sormi nousi pystyyn. Sponsori oli ihmeissään valinnastamme. ”Näin paljon kyyneleitä yhden ruuan takia ja sitten se vie vielä voitonkin.”