Timanttiliigaa

Olimme sitten kannustamassa Antti Ruuskasta ja Tero Pitkämäkeä yleisurheilukisoissa täällä Dohassa. Kyllä oli mahtava tunnelma. Ilmassa oli todella suurta urheilujuhlan tuntua. Jo kotona, Suomi-varusteita pukiessa, oli sellaista kihelmöintiä, kuin joulupukkia olis odottanut. Tunnelma oli huikea saavuttuamme stadionille. Kannustusjoukot asemissaan, Suomenlippua jos jonkin kokoista ja lämpötila sellaisissa lukemissa, ettei päässyt palelemaan. Suomessa, kevään kisoissa, tuppaa vilu tulemaan. Täällä ei tullut vilu, oli hiki pinnassa koko ajan, vaikka istuimmekin melkein vaan paikoillamme. Eihän meitä montaa ollut niihin afrikkalaisiin kannattajiin verrattuna, joita oli katsomot pullollaan. Mutta kyllä meitä oli reilusti toistakymmentä, jos ei jopa kolmisenkymmentä. Ja ääntä meidän porukasta lähti varmaan enemmän kuin muista yhteensä. Kyllä niillä Afrikkalaisillakin oli hyvä meininki. Eihän me niille pärjätty alkuunkaan, vaikka vahvistuksena meillä oli kaksi egyptiläistä. Poikien paikat sattuivat just keskelle meidän huutosakkia. No, pojathan ottivat lipusta kiinni ja yhtyivät huutoihimme. Hyvin sopivat porukkaan. Mahtoivatkohan tietää Suomea ennen. No nyt tietävät ja tietävät myös minkälainen meidän maan lippu on. Tietävät myös Teron ja Antin, sekä miten heidän nimensä lausutaan oikeaoppisesti. Koulun edustaja sattui istumaan heidän vieressään, joten pika-suomenkielen ääntämisharjoitus tuli kuin tilauksesta.

Vesipullo oli tyhjä jo portista sisään tullessa. Iltahan se oli, mutta mittarin lukemat hipoivat varmaan neljääkymmentä. Eipähän tarvinnut enää saunaa lämmittää, tosin ei meillä sellaista olekaan. Turhaa muuten oliskin. Saman asian ajaa, kun käy vähän hyppimässä pihalla ennen suihkua. Ja jos on tuulinen keli, niin ei tartte edes hyppiä. Vaikutus on sama kuin löylyn lyönnillä.

Olihan siellä varmaan muitakin maailman huippu-urheilijoita, mut en tuntenut kuin Antin ja Teron. Pituushyppääjätytöt olivat hurjan laihoja, selvästikään eivät ole olleet ruoka-aikana kotona. Mutta autot, joilla jotkut tulivat sisään, olivat oikein näyttäviä. Jotain urheilijoitahan niissäkin oli, paitsi viimeisessä oli joitakin bändiläisiä. Huudoista ja aploodeista päätellen kuuluisiakin. Siinä ne ajoivat kentän ympäri ihan noin vaan.

Pikkuisen jäi vaan harmittamaan, kun jossain urheiluruudussa sanottiin, että oli vaimea suomalaiskannattajajoukko tai jotain että, muutama suomalaiskatsoja oli raahautunut paikalle. Seuraavan kerran voisi Suomestakin tulla toimittajat paikanpäälle, niin tietäisivät asioiden oikean laidan. Se kuva, minkä teevee näytti, siinä oli vaan osa meistä suomalaisista. Suurempaa joukkoa meistä kuvattiin jonnekin muualle päin maailmaa. Ja kameramies oli muuten aivan innoissaan meidän meiningistä. Niin olin minäkin ja kaikki muutkin mukana olleet.