Perinteet

Hoksasin yhtenä aamuna lenkkeillessä, että minähän pidän perinteistä kiinni. Hyvä olikin pitää, sillä muuten pää ei olisi kestänyt sitä auringon paahdetta. Jouduin nimittäin tekemään päähäni huivista viritelmän. Peilaillessani näyteikkunoihin hoksasin, että samanlaista viritystä käytti ainakin Paavonvaaran ukki heinäpellolla. Saattoi olla Hömötin ukillakin, mutten ihan muista. Oli muuten huomattavasti mukavampi juosta. Ajatella että yksi huiviviritys viilensi niin hyvin. Olinhan minä aika naurettavan näköinen, mutta mitäs siitä, on kuulkaas aika moni muukin ( en nyt viitsi tähän kuitenkaan nimiä luetella). Aikani juostua, tuli vastaan tumma nainen samanlainen viritys päässään. Hänen virityksensä oli sävy sävyyn vaatteiden kanssa, ei ollenkaan naurettava näky. Myös kun hän oli niin tumma, hänelle sopi mainiosti se viritys sekä ne muutamat ylimääräiset kilot. Tummille käy kaikki. Niin kuin liikakilotkin pukevat heitä. Kuvitelkaapa laiha tummaihoinen, eihän se näytä miltään. Kun taas laihaa valkoihoista ihannoidaan. No, oli miten oli, kohta olen tummahko valkoihoinen, melko normaalipainoinen. Lippistähän tuolla näyttäis useimmilla olevan, mutta minullehan ne eivät sovi. Perinteet kunniaan ja huivia päähän.

Toinen perinnehomma mulla onkin vähän paremmin hallussa. Karjalanpiirakoiden tekemisen taito, se on mukavasti siirtynyt äidiltä tyttärelle. Ja ellei ihan tyttärelle, niin tyttären tyttärelle tai siskon tyttärelle. Hyvin ne piirakat Qatarissa kelpaa, en tiedä miten sitten Ilomatsissa. Siellä on niin paljon taitavia tekijöitä, ettei ehkä kestäis vertailussa.

Oliskohan neulomistaito perinne asioita?? No, nyt on. Sitä perinnettä jatkan ja oikein urakalla, kun sille päälle satun. Mikään kansallispukutyyppihän minä en ole. Se perinne on hypännyt onneksi minun yli. LM on henkeen ja vereen kansallispukuihmisiä. Ajatelkaa, ja on paljon nuorempi kuin minä! Täälläkin, kun oli jokin kansallisuuspäivä ja piti pukeutua oman maan vaatteisiin, niin meinasi itku tulla, kun ei ollut Karjalan vetimiä. Soittelin suomalaisrouvia läpi, kun muistin nähneeni yhdessä kuvassa jollakin kansallispuvun. No, melkein olikin. Se oli jokin saksalais-olutjuhlien tarjoilijan asu. Olis lainannut, mutta ajattelin  että ehkä sittenkin pukeutuminen sini-valkoisiin riittää.

Muisti palailee pätkittäin, se ukin heinäpelto viritys oli muuten tehty nenäliinasta. Reunoilla vaan solmut ja hattu käyttöön.