Säännöt, voi hyvänen aika…

Uuden asunnon huumassa silloin ensimmäisinä päivinä, yritin juosta portaat alhaalta ylös.  Neljä ensimmäistä kerrosta menikin suht hyvin, veren maku suussa. Katsoin parhaaksi siirtyä hetkeksi hissiin ja menin parikymmentä kerrosta hissillä ja sitten vielä lopuksi ne muutamat kerrokset juosten. Jokaisen kerrostasanteen kohdalla oli isot tupakointi kielletty kyltit ja niiden alla kasat tupakantumppeja. Viesti ei selvästikään ollut mennyt perille. Ei se minua olisi muuten haitannut, mutta kun viime viikolla tuossa viereisessä maassa sattui tulipalo tämmöseen tornitaloon ja oli syttynyt just tupakasta. Eilen aamulla juoksin toisen portaikon portaat alas ja siellä oli vain kaksi tumppia. Yritin mennä sen turvallisuus hepun juttusille huoleni kanssa, mutta aikani jonotellessa tuli joku työmies siihen ja kysyin häneltä onko kyseistä henkilö näkynyt. Pudisteli päätään ja ei kuulemma osannut englantia. Sanoin sille, ettei se haittaa, en minäkään. Kunhan jotain yritän. No, jäi turvallisuusasiat rempalleen, kun en jaksanut jäädä odottamaan. Olishan minulla ollut muutakin asiaa, olisin kysynyt voisinko askarrella uima-altaalle kyltin, missä lukee: Käy suihkussa ennen altaaseen menoa ja pelastusrenkaalla leikkiminen kielletty.  Mulla meinas nimittäin silmät tippua päästä, kun altaalle tuli kolme noin 15-vuotiasta tyttöä (ranskalaisia) täysissä meikeissä, ottivat seinältä pelastusrenkaan ja rupesivat leikkimään sillä. Tämä kuuluu niihin asioihin, mistä tieto suomalaisille tulee jo äidinmaidossa, siis että pelastusrengas on vain hätätapauksiin. Ihmettelin suuresti, ettei ranskalaisille. Yks niistä tytöistä jäi takapuolestaan kiinni siihen renkaaseen ja oli aika avuttoman näköinen. Minä olin lähellä, mutta ajattelin, etten varmasti auta. Jos oot noin pönttö, ettet tajua ettei se oo leikkikalu, niin mulle ihan sama, oo se rengas takapuolessas vaikka loppuelämäs. No, sen kaverit saivat irroitettua sen renkaan, mutta leikit jatkuivat silti. Sponsori yritti rauhoitella minua ja väitti, ettei muka ole minun asia puuttua kaikkeen. Ajattelin, että ehkä oli sittenkin parempi etten päässyt turvallisuuspomon puheille. Sponsorin huumorintaju olis joutunut koetukselle ja pahimmassa tapauksessa olisin taas joutunut asunnon etsintään. Mieleni rauhoittamiseksi teen iltaisin pyrähdyksen poistumisportaikkoon ja käyn tarkistan tupakantumppi tilanteen. ( Nyt muuten olen alkanut ymmärtämään kerrostaloissa asuvien mummojen touhotuksia, kun he tietävät kaikesta kaiken).

Eilen tuli oikea palohälytys. LM:n kanssa hypättiin saappaisiin ja vauhdilla rappuja alas. Oli muuten pitkä matka ja LM piteli nenäänsä, kun ei voinut sietää tupakansavua. Minulla tuo ei tuntunut missään, on sitä elämän aikana tullut haisteltua kummempiakin hajuja. Ihmeteltiin kun portaikossa ei ollut muita ihmisiä. Alhaalla selvisi, että se olikin vaan testi. Ihan hyvä, että testaavat. Ajattelin, että hoidetaan nyt samalla se valitus asia pois päiväjärjestyksestä, kun kerran ollaan valmiiksi alhaalla. Sain myös hyvän vireen päälle, tupakansavuisessa portaikossa juostessa. Raahasin vastahakoisen tyttäreni managementtiin ja aloitin saarnani. Paasasin hillitysti, niinkuin maan tapoihin kuuluu. Ja lopuksi vielä maininta, että olen vain huolissani, kun tuolla naapurimaassakin viime viikolla kärähti se yksi tornitalo. Kummasti sitä osasi englantia, kun oli tarpeeksi omistautunut asialleen. Otin LM:n tulkiksi, mutten enää tarvinnutkaan tulkkia. ( Asioilla on aina se valoisakin puoli). Lupasivat ottaa asian käsittelyyn ja iltapäivällä olikin tullut talon asukkaille tiukkasävyinen sähköposti asiasta.

Ei se mitään lasten leikkiä ole tuo rappusissa juoksenteleminenkaan. Nyt on pohkeet niin jumissa, ettei meinaa liikkeelle päästä. Kävely on tönkköä ja joka askeleella sattuu. Nuo vaivat ovat minulla, LM:lla ei tunnu missään. Päivittäiset futistreeni näyttävät olevan tehokkaammat kuin minun pullakahvittelut Cornichilla.