Näkymä hotellin allasalueelta
Alunperin lähtö oli suunniteltu heti aamulennolle, varmaan kahdeksaksi. Silloin kentällä olisi pitänyt olla jo kuudelta. Ehdotin jos sittenkin lähdettäis vasta kymmenen koneella, niin sais nukkua vähän pitempään. No, K on joustava, sehän sopi. Joten kahdeksaksi kentälle ja olin niin innoissani, että lupasin hakea hänet matkan varrelta. Sponsori heitti meidät kentälle tai siis minut, koska liikenne oli aivan tukossa, eikä K asu matkan varrella vaan keskustassa, jonne väylät olivat aivan täynnä autoja. Oli pakko soittaa K:lle, että ottaa oman taksin ja tavataan siellä, koska muuten emme olisi ehtineet. ( Tuskanhien lomassa ilmoitin kuskilleni, ettei ikinä anna minun suunnitella reittejä, enhän minä niitä tiedä, minä vetelen fiiliksellä. Niinkuin muutama muukin täällä, mutta he vähän paremmalla menestyksellä.) K odottelikin jo kentällä hyväntuulisena ja niin siitä lähdettiin tarpomaan läpi pakolliset tarkastus-ja selvityspisteet. Viimeisellä luukulla virkailija ilmoitti koneessa ilmenneen teknisen vian ja sen vuoksi meidät on siirrettävä seuraavalle lennolle. Seuraava kone nousi ilmaan klo. 12.00 ja meidät ängettiin sitten siihen. Hyvitykseksi tarjosivat onneksi aamiaisen ja latasivat lippuun 50 rialia ostosrahaa. Innoissani laitoin tekstiviestin sponsorille siitä viiskymppisestä, ettei tää odotus nyt sit haittaakaan. Sillä viiskymppisellä ostan vaikka jonkun synttärilahjan LM:lle. Muutaman mutkan kautta selvisi, että summa onkin 15 rialia ja ainoastaan virvokkeiden ostoon, riittää just teekupposeen. Minä kaivelin taskunpohjia ja K käsilaukkuaan, löytyi onneksi parit rialit, niin saatiin sentään kahvit. Se siitä synttärilahjasta.
Burj Khalifa
Lento kesti vajaan tunnin. Silti tarjosivat aamupalan, jonkinlaisen lihapiirakan ja tuoremehun. Kahvihammasta kolotti oikein pahemman kerran ja kysyttiin olisko mahdollista saada kahvit. Nehän järjestyi alta aikayksikön ja nautiskellessamme aromikkaasta juomastamme, lentoemäntä jo naputteli sormiaan penkin niskatukeen. Olimme laskeutumassa, joten oli aika antaa takaisin mukimme.
Hotellin uima-altaasta pätkä
Suihkulähde show
Suihkulähde show ravintolasta katsottuna
Ja sitten Dubain kaupungille. Aluksi maisemat näyttivät melko samanlaisilta kuin meillä Dohassa. Mutta ei kauaa, pilvenpiirtäjiä oli roimasti enemmän sekä vihreyttä ja vehreyttä. Siellä on vissiin vähän lämpimämpää kuin Dohassa. Maailman korkein rakennus ( Burj Khalifa) oli edessämme ja kamera tietysti repussa, taksin takakontissa. ( Sain otettua kuvan myöhemmin). Majoituimme hotelliimme, Westin Dubai Mina Seyahi Beac Resort&Marina, minne K:n sukulaiset olivatkin jo kotiutuneet edellisenä päivänä. ( Ihana perhe, rentoja, mukavia ihmisiä). Pikauinti ennen kaupungille lähtöä, vaikka mieli olisi tehnyt vielä pulahtaa huoneen ammeeseen tai sukeltaa muhkeaan sänkyyn tirsoille. Viisi tyynyä per sänky oli vähän liioiteltua, mutta löytyi ainakin sopiva. Pakkauduimme tilataksiin ja suuntasimme keskustaan. Iltaelämä oli jo täydessä vauhdissa. Kadut täyttyneinä ihmisistä ja luksusautoista. Kaupunki näytti hienolta valaistuine rakennuksineen, suihkulähteineen ja pilvenpiirtäjineen. Suihkulähdeshow oli huikea. Musiikin tahdissa suihkulähteen suihkut kohosivat korkeuksiin. Esitys oli henkeäsalpaavan näyttävä. Näimme sen kolme kertaa, koska olimme syömässä viereisessä ravintolassa. Näytös oli puolentunnin välein ja sitä voisi katsella vaikka kuinka monesti peräkkäin. Sisäfileepihvi uuniperunan kera sekä tämä näytös mykistivät nautinnollisuudellaan. Taisimme poiketa jossain ostoskeskuksessakin, mutta olin niin vaikuttunut kaikesta näkemästäni, etten pystynyt keskittymään shoppailuun. Hymy huulilla nukahdin ja olin onnellinen, että lähdin reissuun.
Kauppakeskuksen akvaario
Hyvin nukutun yön jälkeen tapasimme jälleen aamupalapöydässä. En kerinnyt kuin pukea rivakasti, ettemme ainakaan minun takiani myöhästy sovitulta aamiaiselta. Pöydässä perheen äiti jutteli heidän ekaluokkalaiselleen, että olihan tyttö muistanut pestä hampaansa aamulla. Ei ollut kerinnyt. Yritin vetää hengitystäni sisäänpäin ja puhua niin, etten henkäile ketään päin, sillä minäkään en kerinnyt pestä niitä. Ihana tyttö oli muutenkin. Energinen, ikiliikkuja ja kokoajan hyvällä tuulella. Aivan ihana ja mielettömän hyvä uimaan. Toinen lapsista oli vähän isompi, hillitympi ja pohdiskeleva. Ihana hänkin. Tuli mieleen meidän LM ulkonäöstä ja juniori pohdiskelusta.
Aamiaisen jälkeen lähdimme porukalla yhteen keskustan ostoskeskuksista. Siihen missä on sisällä laskettelukeskus, jättiakvaario ja vaikka mitä. Käynnissä on just nyt shopping festivaalit, joten nyt kannattikin shoppailla. Merkkituotteita hurjilla alennuksilla. Löysin sen hajuveden, mikä ei ole osunut eteeni viiteen vuoteen. Maksaessani sitä, sain kaupanpäälle Calvin Klein parfyymi kokoelman. Siitä sain synttärilahjan LM:lle. Rannekello osui kohdalle ja kun sekin oli puoli ilmainen, niin olihan se ostettava. Ja kaiken lisäksi siitä näkee ajan ilman lukulaseja, täydellinen minulle. K teki myös hyviä ostoksia. Erityisesti mieleeni jäi käsilaukku, mikä sopi hänelle täydellisesti. Itsekin olisin tarvinnut käsilaukun, mutta tajusin sen vähän liian myöhään. Olisi tässä iässä hyvä vaihtaa reppu käsilaukkuun, mutta toisaalta, reppuun mahtuu enemmän. Eikä käsilaukussa voi kantaa maitolitraa tai lohifilettä.
Juustokakku ravintola
Ennen lentokentälle lähtöä kävimme vielä cheescake factoryssa. Kun tarjolla oli ruokaakin, niin päätimme ruokailla ennen juustokakkuja. Otin cesarsalaatin, valkosuklaa-juustokakkupalan ja kahvin. Salaatin kruunasi kastike, jossa oli valkosipulia enemmän kuin laki sallii. Ihanaa….Ja jälkiruuaksi juustokakkupala kermavaahdolla ja kahvi. Oli herkullinen pläjäys. Sitten paluumatkalle ja kohti lentokenttää. Taksijono oli kahden tunnin mittainen, tiesi joku jonottaja kertoa. Huijari taksikuski tarjosi kyytiään ja lupasi viedä meidät lentokentälle vaan 200 rialin hinnalla. Siitä kiteytyi pieni episodi, kun K ja minä aloimme vielä väittelemään. Vartija saapui paikalle ja ohjasi meidät ensimmäiseen taksiin. Matka maksoi 50 rialia. Olin taas kiitollinen Pekingin oppivuosille. Lentokentältä löytyi postikortti sopivasti, jonka lähetin yhdelle vanhalle asukkaalle entiseen työpaikkaani. ( Dohasta en ole niitä vielä löytänyt). Sponsori tuli vastaan ja oli juuttunut jälleen ruuhkaan.
Kaksi päivää myöhemmin sponsori soitti autostaan, että auto haisee vieläkin pultsarille, joka ei ole peseytynyt puoleen vuoteen. Ihmettelin ketä hän on oikein kyydinnyt??? Se oli se cesarsalaatin kastikkeen valkosipuli…..
Suur kiitos K:lle ja ihanille sukulaisilleen. Ilman näitä mukavia ihmisiä ei ne nähtävyydetkään olisi miltään näyttäneet, tai eivät ainakaan näin hyvältä. Voisinpa väittää.
( Kuvat hyppäsivät eri paikkoihin, minne olin ne alunpertin laittanut. Siksi typerä kuvien järjestys).
Pätkittäin Pekingissä 