Valmistelut tämän maan itsenäisyyspäivän juhliin oli aloitettu hyvissä ajoin. Pitihän keskusta saada kukoistamaan tuota suurta päivää varten. Palmuja ja kukkia oli istutettu roppa kaupalla katujen varsiin ja liikenneympyröihin. ( Välillä luulin olevani eksyksissä, kun maisema oli yön aikana muuttunut). Tornitalojen seiniin oli ilmestynyt emiirien kuvia ja kaikissa mahdollisissa paikoissa oli maan lippuja liehumassa. Kaupat myivät kaikkea maan lipuilla koristeltuina: mukeja, lippiksiä, puseroita, asuja, huiveja, kaiken kokoisia lippuja yms. Minäkin niin höyrähdin, että vartavasten lähdin ostamaan lipun itselleni. Samana päivänä sponsorin työpaikka oli jakanut kaikille kassi kaupalla näitä tuotteita. Meillä oli sitten ihan kunnon varustus tilpehööriä tulevaan juhlaan.
Itsenäisyyspäivän harjoituksia sponsori sai seurata työhuoneensa ikkunasta, mikäli töiltään kerkisi. Minä ja muut lenkkeilijät seurasimme hävittäjien ylilentoja, laskuvarjo-muodostelma hyppyjä, merelle ilotulituslaitteiden laittoa sekä screeniltä tulevia esityksiä ja puheita. Useissa autoissa oli emiirin kuva sulautuvasti ”painettuna”. Vaikea kuvailla, mutta hienoja olivat.
Harjoituksia saimme seurata usean päivän aikana, niin ei haitannut vaikka itse pääjuhla jäi näkemättä. Keskustaan meneminen olisi silloin ollut aivan mahdotonta. Joka paikka oli ollut täynnä autoja ja ihmisiä. Sponsori tiesi tämän jo viime vuodesta. Vietimme itsenäisyyspäivän leppoisasti perheen kesken kotona. Ja sitten seuraavaksi vähän joululomasta.
Pätkittäin Pekingissä 