Qatarissa ei ole Suomen suurlähetystöä, joten sieltä ei nyt sitten tullut kutsua itsenäisyyspäivän juhliin. Pekingissähän Suomen suurlähettiläs kutsui meidät kaikki suomalaiset virka-asuntoonsa juhlimaan. Täällä juhlat järjestää eräs perhe, joka asuu keskustassa isossa villassa. He ovat kuulemma järjestäneet nämä juhlat ennenkin. Iso urakka, nostan kyllä hattua, että ottivat taas kerran koko homman hoitaakseen. Ilmoitin itseni ja sponsorin juhliin. Pikkuisen lievittääkseni syyllisyyttä siitä, että taas tämä perhe tekee isoimman työn ( siis kaiken), laitoin ilmoittautumisen loppuun: Jos tarvitsette apua, olen käytettävissä. Olisipa mukava päästä tarjoilemaan. Siinä sivussa tulisi heitettyä sana jos toinenkin vierasjoukolle ja näin saisi myös uusia tuttavuuksia. Tulee mieleen yhdet entisen työpaikkani palkitsemisjuhlat, missä pääsin tarjoilemaan. Innokkuutta oli ihan riittävästi, ehkä liikaakin. Kuohuviinipikarit eivät millään meinanneet pysyä
tarjottimellani. Kyllähän niistä osa lensikin ja taisi silloinen esimieheni saada muutaman lasillisen päälleen. Mutta mielestäni vika oli kertakäyttöpikarien. Eihän muoviset kertakäyttökuohuviinipikarit pysy pystyssä vaikka ne liimattais kiinni tarjottimeen. Nämä ovat niin hienot juhlat, että uskoisin siellä käytettävän ihan lasitavaraa.
Muutamia päiviä kestänyt flunssa häiritsee valmistautumista juhliin. Olen nyt lipitellyt hunaja-inkivääri-sitruunateetä ja on se vaan niin pahaa, että luulisi parantavan. Taidan lisätä vielä valkosipulia, niin siitä ei ainakaan maku voi enää huonontua, joten pakko tepsiä. Toivottavasti sponsori säästyy tältä taudilta, sillä mikään ei ole niin rasittavaa, kuin sairas aviomies. Lasten sairastelun vielä kestää, mutta miehen ei. (Naiset kyllä tietävät, mitä tarkoitan). Olisi tietysti myös ikävää mennä yksin juhliin. Yritän nyt olla kaikin tavoin tartuttamatta tautia sponsoriin. Nukun sängyssä visusti omalla puolellani, ihan omalla laidallani (laitoin varalta patjan sängyn viereen jos satun putoamaan), kasvot seinään ja en juurikaan hengitä ulospäin. Pidän omaa käsipyyhettä visusti erillään ja desinfioin päivittäin kaikki ovenkahvat,vesihanat ja paikat mihin ajattelisin sponsorin koskevan. Lisään kaikkeen ruokaan valkosipulia ja inkivääriä. Yritän myös saada ujutettua yhden multitabsin päivittäin hänen elimistöönsä. Eilen valmistin päivälliseksi kasvissosekeiton tai paremminkin valkosipuli-inkiväärikeiton, jossa on hiukan perunaa, porkkanaa,purjoa ja parsakaalia. Neulomisen lomassa tarkkailin ilmeitä. Juniorin vetäessä neljättä lautasellista, oli pakko sanoa että, jätä vähän isällekin. Juniorin makuaisti on muuttunut täällä ihan kummalliseksi. Kaikki tekemäni keitokset uppoavat tosi hyvin, meidän muiden yökkiessä jo pelkästä hajusta, juniori on syönyt puoli kattilallista. Tämä keitto oli kyllä ihan hyvää ja tehotkin olivat kohdillaan. Nenä aukesi välittömästi ja ihan kuin päänsärkykin olisi loppunut, tai sitten sitä ei vaan huomannut, kun suu on niin liekeissä. ( Oikeustaistelujen välttämiseksi en jakele tätä reseptiä).
Pitkä mekkokin löytyi vaivatta vaatekaapista. Kiitos Kiinan vuosien ja mukavien ompelijoiden. Nyt olisi viikko juhliin, kerrankin olen ajoissa valmiina.
Pätkittäin Pekingissä 