Harrastustoimintaa

Kuvan lähde, https://www.facebook.com/qsup.me?fref=photo

Perjantai aamuksi olimme sopineet SUPpaus tunnin, tai tarkemmin sanottuna 90 minuuttisen opetuksen. LM halusi lähteä mukaan kokeilemaan tätä lajia. Aamutohinassa totesin sponsorille, että taisi olla virhe ottaa LM mukaan, sillä nyt minun pitää keskittyä seuraamaan lastani, ettei hän huku tai lääketokkurassa kolhi itseään. No, äitinä sitä on valmis uhrautumaan, ajattelin ja olin hyvilläni lapsuudessa suorittamastani uimakandin tutkinnostani. ( SUPpaus on vähän niinkuin laudalla melomista seisten tai jotain sinnepäin). Sponsori heitti meidät Ässän pihaan, minne tuli muitakin rouvia yhteiskuljetukseen. Pihalla asteli uljas, itsevarma, kaunis, punertava, huippurotuisen näköinen kissa. Kysyin, kenen kissa mahtaa olla, kun  on niin hyvin hoidettu? Ässä sanoi sen olevan niitä kulkukissoja, oli vaan harjannut sen just äsken. Aivan itsestään selvänä asiana, ihan niin kuin muutkin hoitaisivat yhtä hyvin kulkukissoja. Tämä nainen on nimittäin kissojen pelastaja, oikea sankari, sanoisi meistä moni. Heidän asuinalueellaan käy silloin tällöin kissarankkuri keräämässä kaikki kulkukissat ja vie ne jonnekin. Kissat, joilla on kaulapanta, niitä ei viedä. Niinpä Ässä osti kaupat tyhjiksi pannoista ja perheensä kanssa pannoitti kissoja minkä kerkisi. Taas kerran rankkurit saapuivat paikalle. Ässä juoksi naapurinsa kanssa hätistelemässä kissoja pakoon, sillä ihan kaikkia kissoja ei sentään ollut pannoitettu. Pannat olivat loppuneet kaupoista kesken. Nyt on mennyt ainakin kaksi kertaa, etteivät rankkurit ole saaneet yhtään kissaa pyydystettyä. Ässä myös syöttää, madottaa, silittää ja hoitaa nämä kissat. Ainakin näillä heidän nurkilla pyörivillä kissoilla on myös nimet. Komeat suomalaiset nimet onkin. Silloin aamulla, LM olisi silittänyt tätä upeaa otusta, mutta se vaan käännähti ympäri ja meni Ässän tyttären jalkoihin kehräämään. Ässä on kyllä eläinsuojelia henkeen ja vereen. Hänellä on myös oma perhe ja pieni vauva.

Ässä kurvaili auto täynnä naisia merenrantaan suppauspaikalle. Siellä opettajamme jakoi meille laudat ja niin alkoi oppitunti suppauksen ihmeelliseen maailmaan. Tässä lajissa tarvitaan tasapainotaitoa ja lihasvoimaa ainakin reisissä. Itselläni niistä kumpaakaan ei ole, se tuli selväksi. Laitoin ylleni väljän puseron, ettei kaikki kurvini näy siinä laudalla seistessäni. Se oli turhaa, sillä en kovinkaan kauaa seisonut laudalla. Suurimman osan ajasta olin meressä könyämässä laudalle. Jalkani tärisivät kuin horkkatautisella, sekin häiritsi laudalla pysymistä. Opettaja sanoi sen johtuvan huonosta lihaskunnosta. Minulla, joka pyöräilen kesät, talvet. Nyt sain treenausohjeet ja vielä minä nousen sille laudalle vakain jaloin. LM pysyi hyvin laudalla. Pystyi tekemään kaikki hyppyharjoituksetkin, ne mitkä minulta jäi väliin hurjan vapinan tai merestä könyämisen vuoksi. LM joutui hinaamaan minua kallioiden ja veneiden seasta, sillä ne olivat kiellettyjä paikkoja. Kuulemma aika vaarallisiakin. Minkäs sille voi jos sattuu molskahtamaan juuri niiden suunnalle.  Tämä SUPpaus oli upea kokemus. Ja etenkin, koska se jätti haasteen. En voi vaan luovuttaa ja tyytyä, ettei minusta muka olisi siihen. Lihaskunto kohdilleen ja uusi yritys. Koko illan naureskelin päivän tapahtumille ja seuraavana aamuna koko keho tiesi tehneensä jotain normaalista poikkeavaa. Se oli elämäni hauskimpia kokemuksia. Voitteko kuvitella ihan oikeasti.