Perjantaisin puolen päivän tienoilla ihmiset menevät viettämään, suomeksi sanottuna, kirkonmenoja. Isät poikineen miesjoukoissa, valkoiset asut yllään. Erityisen mukavan näköistä mielestäni on, kun pikku pojat joukolla kirmaavat kohti moskeijaa. Moskeijat täyttyvät ihmisistä ja kadunvarret autoista. Silloin autoja on myös parkkeerattu katujen keskikaistoille, moskeejoiden lähistöllä. Autoja on parkissa siellä täällä, minne on sattunut mahtumaan tai mihin kiireessä on ehtinyt nakkaamaan. Perjantain moskeijaan meno on varmaan niin itsestään selvää ja kuuluu asiaan, ettei edes lapset kitise vastaan. Ainakin se näyttää siltä, sillä kaikki vaikuttavat niin hyväntuulisilta mennessään sinne. Toisin kuin lapsuudenkodissani sunnuntaisin. Isäni toive oli, että kävisimme sunnuntaisin koko perheen voimin kirkossa. Rakensimme talonkin kivenheiton päähän kirkosta, että kirkonkellojen soidessa voisimme astella koko perhe hetkeksi hiljentymään. Eipä taidettu monesti käydä koko perheen voimin. Isä oli joka pyhä, veljeni ja minä silloin tällöin. Siskojani ei olisi siihen aikaan hereille saanut, vaikka kellot olisivat kilkattaneet miten lähellä. Äiti oli useinmiten töissä. Voi tietysti olla, ettei muistini ole ihan terävimmillään asian suhteen. Joulukirkossa muistan olleeni kerran, silloinkin pyörryin. Muistini ei yllä kovin pitkälle lapsuuteen. Se kyllä jäi mieleeni, että aina tuntui olevan just silloin, sunnuntaisin klo.10-11, jotain erityisen tärkeää tekemistä. Usein se piti kyllä keskeyttää, vaikkei kirkkoon olisi mennytkään.
Perjantaisin, silloin puolen päivän tienoilla, kaikki hiljenee täällä. Kaupat tyhjennetään ihmisistä, bensa-asemat, kahvilat ja kaikki palvelupisteet sulkevat ovensa muutamiksi tunneiksi. Liikennekin rauhoittuu huomattavasti.
Rukouskutsuja tulee joka päivä viisi kertaa. Aluksi heräsin yöllä klo. 4.00 tulevaan rukouskutsuun. Oli pakko ottaa korvatulpat käyttöön, mutta nyt olen jo tottunut, enkä tarvitse niitä enää. Kauppakeskuksissa ja muissa julkisissa tiloissa on rukoushuoneita. Mielestäni onkin ihan hyvä välillä pysähtyä ja hiljentyä. Muistan miten vaikeaa se oli lapsuudessa, yrittää olla yksi kokonainen tunti tekemättä mitään. Tänä päivänä se voisi olla mahdoton tehtävä monelle. Rukoussuunta on mekkaan päin ja alustan pitää olla puhdas. Usein näkee käytettävän rukousmattoa. Niinkuin kerran tullessani uimasta, upo uusi Mersu oli parkkeerattu osin parkkiruutuun. Parkkiruudun tyhjään kohtaan kuljettaja oli levittänyt rukousmaton ja rukoili siinä. Mikäs siinä, hyvä ja rauhallinen paikka olikin. Joihinkin moskeejoihin pääsee myös vierailulle, kunhan on säädyllisesti pukeutunut. Ei shortseissa, hihattomissa paidoissa tai muuten paljastavissa vaatteissa. Naiset pukevat ylleen abaijan ja peittävät hiuksensa. Moskeija vierailu meille on tulossa ensimmäisten vieraiden myötä.
Pätkittäin Pekingissä 