No nyt sit sinne Intialaiseen

Lauantai lounaalle lähtö perheen kanssa. Pikainen käynti vessassa ja menoksi. Teinit laittoivat kenkiään ja sitten odottelimme. ”Mitäs tässä seisoskellaan?”kyseli juniori. ”Odotellaan isää vessasta”sanoin,  ja samassa soi juniorin kännykkä. Huusin keittiöstä että,” et kyllä vastaa jos se on isä, on sen läydettävä ne vessapaperit itsekin.” Olin nimittäin illalla järjestänyt vessan hyllyt uuteen uskoon ja vaihtanut WC-paperit eri hyllylle. Juniorin on tehtävä kaikki aina oikein, eikä hän voi sietää minkäänlaista vilppiä. Ei edes yhtä pientä valkoista valhetta. Rehellisyys maan perii, on iskostunut häneen jo äidinmaidossa. Niinpä hänen oli vastattava. Isänsähän siellä soitteli, yllätys, yllätys. Aloin tietysti mesoa heti, kun tajusin kuka on soittaja,” ne vessapaperit on…”juniori yritti väliin:”Isä odottaa meitä autossa, on odottanut jo 15 minuuttia, meneekö meillä vielä pitkään…” Just, ja sitten lähdettiin vauhdilla. Missä ihmeen välissä se sinne kerkisi livahtaa, sihisin itsekseni matkalla autolle.

Intialainen ravintola löytyi, eikä sinne ihan noin vaan osaisi. Sehän oli keskellä pienkauppa aluetta. Yksi ovi muiden joukossa. Hyvällä säkällä vedät just oikean oven kahvasta. Pieni ”ravintola” oli täynnä intialaisia miehiä. Tuli sinne meidän lisäksi onneksi myös intialainen perhe. Sponsori tiesi mitä tilataan ja niinpä hetken kuluttua meillä oli annokset edessämme.

Ruoka oli niin intialaista kuin olla voi. Näin minulle kerrottiin. Lättysten alla on kasa riisiä. Syöminen tapahtuu sormin ja hyvin näytti onnistuvankin viereisissä pöydissä. Kyllä myös LM:lla ja sponsorilla. Juniori ja minä söimme lusikoilla, koska niin oli nopeampi ja meillä oli hirveä nälkä. Ruoka oli halpaa ja erikoista. Ehdottomasti menemme uudelleenkin.