Taksit ja itsehillintä

Tällä noin kuukauden kokemuksella voin vaan todeta että, tämä Lähi-itä on haastava paikka rehelliselle, sinisilmäiselle suomalaiselle. Se taksimatka, josta kerroin facebookissa, ja se että kuski vedätti, oli ihan omaa hölmöyttäni. Edellisen päivän kyyti siis maksoi noin 20 riyalia. Maksoin satasella, mutta kuskilla ei ollut vaihtorahaa. Kaivelin kaikki taskut, laukun pohjan ja kävin kotoa kolikot. Sain kokoon nippa nappa 19 riyalia ja loput sain alennusta. Tästä sitten viisastuneena, kun seuraavana päivänä hyppäsin pirssiin, ilmoitin heti ensimmäisenä kuskille että, minulla on sitten satanen pienin raha, on kai sulla vaihtorahaa??Juu, juu kyllä on. Kuski jutteli kaikenlaista,ai Suomesta oot, vodka,vodka ootko maistanut? En oo maistanut, en tykkää niin vahvoista juomista. Punaviiniä joskus otan ihan vaan ruuan kanssa. Ootkos sinä vodkaa maistanut? Oli maistanut ja kuulemma tykkää kovasti. Ja seuraava kysymys kuskilta, kauankos olet ollut täällä? Toista viikkoa tässä viedään, kaikki on niin ihmeellistä ja uutta, avauduin minä ja ajattelin että onpas hyvä kun samalla voi treenata englanninkieltä!!! Jes ja eikun pökköä pesään. Mistäs sinä olet kotoisin ja onko sulla perhettä? Ei ollut perhettä, ihan yksin oli tullut muistaakseni Filippiineiltä asti työn perässä. Ja siinä itsesäälin temmellyksessä paineli sitten taksamittarin nappuloita niin, että 5,20 vaihtui 47,30. Siinä sitten mietin sanonko asiasta nyt ja jään 50 muovipussillisen kanssa tienvarteen 43,5 asteen kuummuuteen vai vasta perillä!! Hillitsin kiukkuni ja valitsin jälkimmäisen. Kiivas keskustelu käytiin kotipihassa ja hävinneenä purin raivoani ensin puhelimitse sponsoriin, koska hänhän se oli minut ja viattomat lapsukaisemme raahannut tänne huijattaviksi. Vika tikki, ei ymmärrystä, kyllähän minun olisi kuulemma pitänyt osata varautua tällaiseen ja rauhoitu nyt, olivat osaaottavat sanat. En varmasti jätä tätä tähän, ajattelin ja ryntäsin alueemme vartioille selvittämään tilanteen. Sain kuskin tiedot ja vartijoiden pomo yritti soittaa taksikeskukseen, mutta kohtalotovereita taisi olla samalla asialla. Onnekseni älysin rauhoittua ja annoin asian olla. MUTTA OPIKSI OTIN. Ystävällisyys ei sovi joka paikkaan. Englanninkielen oppitunnit jossain muualla kuin takseissa. Pirsseissä käyttäytyminen tylyä ja mahd. vähä sanaista. Mutta jos millään en pysty olemaan hiljaa, niin silloin valehtelen minkä  kerkeen. Esim. Joo, oon asunut täällä 7 vuotta, ei oo yhtään lapsia mulla ei, eikä miestä, yksin olen tänne tullut, joo siivoojana olen tuolla yhellä raksan vessa alueella, hyvin vähän on ruokaa, maha pömpöttöö kun tuo riisitauti on vissiin tulossa.. Mutta ystävällisyys sopii foodcourtiin, missä annoin tuolini syyrialaiselle pariskunnalle. Vanha, herttainen pariskunta. Olivat niin otettuja huomaavaisuudestani, rouva hymyili kokoajan ja toisteli thank youta, mies kertoi olevansa maantiedon opettaja ja antoi näytteen, ettei ihan kaikkea ole unohtanut, Helsinki, Tukholma, Oslo….. hyvin oli pääkaupungit hallussa. Söivät yhden aterian kimppaan, kun minulla, L-M:llä ja juniorilla oli jokaisella omat ja meiltä jokaiselta jäi noin puolet syömättä. Kyllä nolotti meidän ahmattien puolesta. He olivat niin sydämellisiä. Toivotin kaikkea hyvää heidän elämäänsä ja niin tiemme erkanivat. Mutta mieleeni he jäivät, mitähän kaikkea he ovat joutuneet kokemaan ja näkemään…..

( Tässä muutama päivä sitten sponsori jatkoi minulle jutun kertomista, jonka hän oli aloittanut noin viikkoa aikaisemmin. En ihan heti ollut kärryillä, mistä on kyse ja sotkin henkilön kansalaisuuden, joka juttuun liittyi. Sehän oli katastrofin paikka, miten en voi muistaa, kun hän on asiasta just kertonut???? Niiiiiiin, ennen elämässäni pyöri vaan suomalaisia, nyt on tullut intialaisia,pakistanilaisia,syyrialaisia,filippiiniläisiä,amerikkalaisia,englantilaisia,ruotsalaisia,kolumbialaisia ja vaikka mitä. Vähemmästäkin pää menee sekaisin).